Takaisin
=> System.teol.

Käyttäjätunnus ja julkinen salasana

Itua ja orasta -lehteen (OPKO). 1998. [2. uskonkappale.]


"Menin kerran Pariisiin.
Pariisissa nukuttiin,
ovi oli lukossa,
porttiholvi tukossa.
Avain oli hukkunut,
porttipoika nukkunut."

Näin oli lorun mukaan Pariisissa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse lähteä sinne asti todetaksemme saman. Tilanne tulee joskus kouriintuntuvan lähelle. Jotain on hukassa. Ei vain pallo, vaan itse avain on hukassa. Emme pysty avaamaan todellisuutta ympärillämme, emme jäsentämään maailmankatsomustamme. Maailmankuvammekaan ei tarkennu. Näköalat sumentuvat. Usko on etäinen. Elämän yksityiskohdat hujahtelevat sinne tänne. Asiat hajoavat.

Avain oli hukkunut. Mikä ihmeen avain? Mikä se sellainen todellisuuden avain on? Tämä avain on Avain. Hän on Ovi. Hän on Kristus. Muuta avainta ei ole. Muuta koossapitävää keskusta ei ole. Muuta Pelastajaa ei ole. "Hän on tahtonut antaa teille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus ... (Kol. 1:27). Hänestä puhuu 2. uskonkappale.

Nykyaikana on kirkonkin piirissä tullut tavaksi sanoa tähän tapaan: Olemme keskittyneet liikaa toiseen uskonkappaleeseen. Meidän on puhuttava enemmän luomisesta (1. uskonkappale) ja enemmän pyhityksestä (3. uskonkappale). Näin sanottaessa kristillisestä uskosta tehdään helposti tasapaksu makkara. Uskonkappaleita kuvitellaan voitavan käsitellä ikään kuin pötkönä, joka voidaan leikata auki mistä kohdasta halutaan. Tämä vie umpikujaan. Näin Jumala ei ole tarkoittanut. Kaikkien kolmen uskonkappaleen avain on Kristus.

Jos tästä Jumalan tarkoituksesta poiketaan, mikään ei avaudu. Syntien anteeksisaaminen uskon kautta Kristukseen antaa valon myös luomiseen ja pyhitykseen. Kaikki jää epäselvyyden hämärään tai täyteen pimeyteen. Jos luomista lähestytään ilman uskoa Kristukseen ja ilman hänen sovitustyötään, päädytään julkijumalattomaan ajatukseen maailmankaikkeudesta ja unohdetaan, Kuka sen varsinaisesti loi ja miksi. Jos kolmatta uskonkappaletta lähestytään ilman uskoa Kristukseen ja ilman syntien sovitusta, päädytään Kristuksen käytännölliseen unohtamiseen, ihmisen korottamiseen, sielullisuuteen ja mitä oudoimpiin 'henkipyörteisiin'. Unohdetaan Kenen Henki Pyhä Henki varsinaisesti on.

Mitä avainkohta, 2. uskonkappale, sitten kertoo Avaimesta, Jeesuksesta? Hän syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta, hän eli, kuoli, astui tuonelaan ja nousi ylös ja astui taivaaseen. Tällä kertaa otan esiin vain kolme asiaa. Hän eli todellisen ihmiselämän, heikkona, halveksittuna ja hylättynä. Häntä koeteltiin ja kiusattiin kuin ketä tahansa toista. Hänessä ei ollut synnin turmelusta eikä hän langennut syntiin (ks. Hepr. 4:15). Hän julisti totuutta Jumalasta ja kertoi itsestään Jumalan Poikana. Hän itki ihmisten syntiä, rakasti ja palveli heitä (Apt. 10:38). Kristitty seuraa tässä rakkaudessa Jeesusta. Hän asetti kasteen maailman ja seurakunnan rajalle (Matt. 28:18-20) ja ehtoollisen omiensa ravinnoksi (Matt. 26:26-29).

Jeesus kuoli. Tässä on Avaimen Avain. Raamattu on kirja Jeesuksen kuolemasta. Hän kuoli sijaisenamme, eli Jumala pani hänen päälleen sinun ja minun ja koko maailman kaiken synnin ja rankaisi häntä siitä (Jes. 53:4-5; 2 Kor. 5:21). Näin hän sovitti Jumalan ja maailman (2 Kor. 5:15-16) ja sai aikaan rauhan Jumalan ja ihmisen välille. (Uuden käännöksen 'sovinto' on kaunis sana, muttei oikein sovi tähän. Alkuteksti puhuu sellaisesta, minkä Jumala yksin sai aikaan, sovituksesta.) Kristukseen uskovalla on turvanaan ja 'pukunaan' Kristuksen täydellinen vanhurskaus ja hänellä on rauha Jumalan kanssa (Room. 5:1-2). Koko maailma on sovitettu, kukaan ei ole sovituksen ulkopuolella (1 Joh. 2:1-2). Sovitus merkitsi, että Saatana pahoine henkivaltoineen oli kärsinyt tappion ja koko maailma lunastettu. Saatana tosin vielä riehuu täällä kuolinhaavan saaneena (Kol. 2:15), mutta tietää jo hävinneensä lopullisen taistelun.

Sovitus on perustus sille, että ihmisen syyllisyys ei saa voittoa eikä synnin tarvitse viedä ketään helvettiin. Synnin anteeksiantamus on valmistettu ja on täydellinen. Kaikki on täytetty (Joh. 19:30). Usko Jeesukseen välittää sen sinulle henkilökohtaisesti. Se on sanassa ja sakramenteissa. Vain evankeliumi Jeesuksesta voi synnyttää uskon tämän pimeän maailman keskellä. Muuta pelastusta eikä Pelastajaa ole kuin Jeesus (Apt. 4:12; Joh. 14:6).

Jeesus nousi kuolleista. Ylösnoussut Jeesus ei ollut mikään haamu tai kummitus. Hän oli lihaa ja luuta (Lk. 24:39). Ylösnousemus oli ruumiillinen ja se tapahtui historiassa, ei "opetuslasten mielissä". Mitään anteeksiantamusta ei olisi olemassakaan ellei Jeesus olisi noussut kuolleista todellisesti. Koko uskomme olisi tasan turha ilman todellista sovitusta ja ylösnousemusta ( 1 Kor. 15: 12-17). Monet teologit esittävät, että ristin ja hautaamisen jälkeen "Jeesus (noin vain?) eli". Ei hän "elänyt" eikä "elä", ellei ole todellista ylösnousemusta (1 Kor. 15:4).

Avain todellisuuteen ja pelastukseen on sinulla. Se on Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Se on hänen sijaisuudessaan. Tätä avainta älä hukkaa. Onneksi se ei pääse hukkumaan niin kauan kuin maailmassa on yksikin Raamattu jäljellä. Siellä se on. Verenpunaisena lankana ja isoin kirjaimin. Voimme nyt täydentää otsikkomme: kristityn käyttäjätunnus ja julkinen salasana on Kristus, sovittaja ja sijaisemme.

Takaisin
=> System.teol.