Takaisin
=> System.teol.

Kenelle ja mille ihmisen tulisi avata sisimpänsä?

Raamattuteologinen tutkielma Ilm. 3.20:n pohjalta.
Minä seison ovella...


Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja
avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä,
minä ja hän
(Ilm. 3:20).

"Ihmisen sydämen ovessa on kädensija ainoastaan sisäpuolella." Näin olemme joskus kuulleet sanottavan. Ulkopuolelta sitä ei voi avata. Vain ihminen itse, jota Jeesus kutsuu, voi päästää Vapahtajan elämäänsä.

Eräässä mielessä tämä on täysin totta. Jeesus ei tunkeudu kenenkään elämään väkisin. Selvää on myös, ettei kukaan toinen ihminen voi avata ihmisen sydämen ovea Vapahtajalle.

Ihmisen todellinen tila Jumalan edessä

Raamatun mukaan synti ja kuolema ovat tulleet kaikkien ihmisten osaksi (Room. 5:12). Luonnollisessa tilassaan, ilman evankeliumin tuntemusta ollessaan kaikki ihmiset vaeltavat hengellisessä pimeydessä ja ovat ilman Jumalan kirkkautta (Room. 1; 3).

Kuitenkin ihminen haluaa antaa jotain J/jumalalleen: hyvän yrittämisensä, ponnistuksensa, itsensä, uhrata mukavuutensa ja oikeastaan mitä vain saadakseen rauhan ja toivon. Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta vallitsee kautta koko maailman perustava väärinkäsitys. Ihminen luulee saavansa Jumalalta hyvää niin, että hän ensin antaa tälle jotain. 'Anna, jotta sinulle annettaisiin' ei kuitenkaan ole oikea kuvaus ihmisen Jumala-suhteesta. Ei-kristillisissä uskonnoissa peruskaava on kuitenkin juuri tämä. Jopa sellaisetkin uskonnot, jotka näyttävät täysin torjuvan kaiken ihmisansion, kuten eräät buddhalaisuuden haarat, paljastuvat olemukseltaan inhimilliseksi yleisuskonnollisuudeksi: ei ole mieltä puhua armosta, kun ei tunneta Armahtajaa. Hänestä ei näissäkään uskonnoissa ole mitään ilmoitusta. Ilman Jumalaa ei ole toivoa.

Kuinka vapaa ihminen on tekemään ratkaisun?

Ihmisen kamppaillessa huonon omantunnon ja selvittämättömien syntiensä kanssa, hän kokee usein kaiken olevan hänestä itsestään kiinni. Armon kirkastuttua hän on kuitenkin valmis myöntämään, että Jeesus itse oli sittenkin kaikessa tapahtuneessa keskeinen henkilö, ainoa aloitteentekijä, uskon alkaja ja ylläpitäjä. Kristukseen luottava ihminen on valmis tunnustamaan, että Jumala itse Pyhän Henkensä välityksellä on kirkastanut Vapahtajan ja hänen totuutensa. Ilman Pyhän Hengen työtä ihminen ei olisi voinut eikä osannut uskoa Kristukseen. Aikuisiällä uskon sisäistänyt ihminen näkee myös lapsena tapahtuneen kasteensa merkityksen.

Lutherin merkittävimpiä kirjoja on Sidottu ratkaisuvalta. Luther osoittaa, miten ihminen ei pystykään korjaamaan elämäänsä ja Jumala-suhdettaan 'vapaasti', niin kuin hän itse haluaisi ja toivoisi. Sitä paitsi ihminen ei edes tiedä, miten ja mihin suuntaan hänen pitäisi muuttua. Kuolleen on vaikea itse päättää herätä kuolleista. Ihminen pystyy vain rikkomaan elämänsä kuten kananmunan, mutta ei saattamaan sitä uudelleen ehjäksi.

Sanan herättää uskon niissä, jotka kuulevat

Jeesuksen kolkutus on hänen puhettaan ihmiselle. Ihminen saa kuulla synnistä, pelastuksesta, tuomiosta. Ihminen voi kuunnella tai olla kuuntelematta. Siihen ratkaisuun hänellä on vapaus. Ilman ihmisen ulkopuolelta tulevaa Jumalan sanaa hänellä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta uskoa Vapahtajaan. Ihminen ei voi kehittää oikeaa uskon kohdetta eikä oikeaa uskoa siihen omasta ajatusmaailmastaan (1 Kor. 2:9). Sieltä nousee vain toivottomuuteen johtavia mielteitä kaupankäynnistä Jumalan kanssa eli lain tekojen tekemisestä hänelle, jotta hän sitten antaisi ihmiselle jotain hyvää.

On käsittämätöntä armoa, että Jeesus lähestyy ihmistä sanalla ja sakramenteilla. Miljoonien ihmisten tilanne maailmassa on se, että heidän elämäsä ovelle Jeesus ei kolkuta. Heidän on mahdotonta ottaa vastaan pelastusta, josta he eivät tiedä mitään (Room. 10:14). Näiden ihmisten on kohdattava aivan muita ääniä kuin hyvän Paimenen, Jeesuksen, kutsu. Heidänkin puolestaan Jeesus on kuollut. Koko maailman synti on sovitettu.

Katso tarkkaan, ketä kuuntelet

Sydämen ovien avaaminen ei pelasta. Sisälle ihmisen elämään voi tulla mitä vain. Oleellista on, että vain Jeesus voi antaa pelastuksen.) Kun ihminen 'antautuu' jollekin sanomalle tai asialle, hänen tulee olla varuillaan. Miksi? Juuri siksi, että tämän päivän uskonnollisessa maailmassa on niin paljon kutsujia, jotka kyllä muistuttavat Jeesusta, mutta jotka ovat jotain aivan muuta kuin hän. On paljon sanomia, jotka ovat olemukseltaan aivan muuta kuin Jumalan evankeliumi. Vain Jeesus yksin on hyvä ja turvallinen Vapahtaja.

Raamattu sanoo vakavasti ja selvästi: "Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruoista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet" (Hepr. 13:9). Monet tämän maailman uskonnolliset kutsut eivät ole ainoastaan hyödyttömiä, vaan myös syvästi vahingollisia kutsuja pimeyteen, orjuuteen ja tuhoon. Jeesus johdattaa omansa valoon, vapauteen ja iankaikkiseen elämään.

Hyvän Paimenen ääni tunnetaan siitä, että siinä ihminen julistetaan syntiseksi ja tuomion alaiseksi mutta samalla Jumalan rakkauden kohteeksi, jonka hän haluaa pelastaa ilman ihmisen omaa ansiota Poikansa Kristuksen kuoleman tähden. Hyvän Paimenen äänessä kuuluu laki ja evankeliumi. Tämän evankeliumin saamme itse ottaa vastaan ja elää siitä päivittäin. Saman evankeliumin saamme myös lähettää maan ääriin niille, jotka eivät sitä vielä ole kuulleet.

Takaisin
=> System.teol.