Takaisin
=> System.teol.

Kirkko uudelle vuosituhannelle

Esittely kirjasta Salonen, Kari & Kääriäinen, Kimmo & Niemelä, Kati: Suomen evankelisluterilainen kirkko vuosina 1996-1999. Kirkon Tutkimuskeskus. Tampere. Taulukoita, asiasanahakemisto. 336 s. Kirjaesittely Perustaan 2002.


Kirkon olemista maailmassa voi tarkastella kirkkososiologisesti ja pitäytyä siihen, mikä voidaan operationalisoida ja sitten mitata. Näin on tehty esiteltävänä olevassa kirkon nelivuotiskertomuksessa. Tämä lähestymistapa antaa paljon tietoa ja piirtää luotettavan kuvan kirkon elämäntodellisuuden yhdestä puolesta, asiallisen, luotettavan ja mielenkiintoisen kuvan. Näin hahmotellusta kuvasta jää vain pois jotain oleellista, sellaista, mikä syvimmältään tekee kirkosta kirkon, Raamattuun pohjaava kirkon tunnustus, kirkon Kristukselta saama kutsu, kirkon olemus vanhurskautettujen syntisten yhteisönä. Silti kirkon sosiologista tarkastelua ei voi ohittaa tämäntapaisessa laaja-alaisessa tutkimuksessa, varsinkin kun se on tehty niinkin monipuolisesti kuin se on.

Tutkimus tarkastelee ensin kirkkoamme yhteiskunnassa ja sen jälkeen käydään läpi keskeiset toimialat Myös kirkolliset herätysliikkeet ja järjestöt ovat saaneet oman lukunsa. Mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyy paljon. Kirkkoon myönteisesti suhtautuvia on 69%. Hindulaisuus (10%) koetaan myönteisempänä kuin islam (4%). Kristinuskon opettamaan Jumalaan sanoo uskovansa 47% haastatelluista (vuonna 1991 33). Perinteiset keskeiset opit saivat yli puolelta vastaajista myönteisen tunnustuksen kun asiaan vakaasti uskovien sitä todennäköisenä pitävien prosenttiosuudet lasketaan yhteen. Jeesuksen opetusten auktoriteetti sai 83% ja Jeesus Jumalan Poikana 77 % vastaajien näin määritellystä kannatuksesta. Saatanan olemassaolon kohdalla %-osuus oli 57.

Kuoleman jälkeisistä tapahtumista kysyttäessä 25% ajatteli kaiken elämän loppuvan ja 14 % ilmoitti uskovansa jälleensyntymiseen. Paranormaaleja ilmiöitä kartoitettaessa kuitenkin 22% haastatelluista ilmaisi uskovansa tai pitävänsä todennäköisenä, että "ihmisen sielu tai henki syntyy kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen maan päällä". Kysymyksen erilainen muotoilu on antanut kahdessa eri kyselyssä erilaisia tuloksia. Vastaava luku Yhdysvalloissa on tätä nykyä samaa luokkaa. Yksityisen kristillisen uskonnonharjoitukset muodot olivat huimasti julkisen osallistumisen lukuja korkeammat. Vähintään kerran kuussa jumalanpalvelukseen osallistuvien osuus oli 3% kun 56% ilmoitti rukoilevansa ainakin kuukausittain.

Kirkon tehtäväkentistä tärkeimpänä pidettiin työtä vanhusten ja vammaisten parissa (94% ja 92% vastaajista). Vähiten tärkeyttä nähtiin evankelioimistyössä (51%), seurakuntalehdissä (51%) ja julkisuudessa esitetyissä kirkon kannanotoissa (49%). Viimemainitut saivat "erittäin tärkeän" työmuodon pisteitä vain 15-13%:ilta vastaajista. Lähetystyö näitä vain 27%:lta vastaajista.

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista mainitaan (147-148) kirkon antaman virallisen informaation kanssa sopusoinnussa, ja myös asiakirjan osakseen saama vastustus mainitaan lyhyesti. Kansainvälisen avustustyön yhteydessä Kirkon Ulkomaanapu saa laajaa huomiota. Luvussa Pappisviran rajat mainitaan Antti Kylliäisen, Jorma Hietamäen ja Olli Arolan tapaukset. Kolmen hiippakunnan hyvin erilaiset suhtautumiset näihin kolmeen pappiinsa tulevat selvästi esille sille, joka tietää taustoista enemmän kuin kirjassa sanotaan.

Herätysliikkeiden toimintaa kysyttäessä eri seurakunnista vähintään kerran kuukaudessa vastauksia sai eniten evankelisuus, toiseksi eniten vanhoilliset ja kolmanneksi eniten Kansanlähetys. Kun tarkastellaan vuositoimintaa, viimemainittu vei ykköstilan näistä kolmesta. Karismaattinen liike on mukana kyselyissä. Lähetystyö on saanut oman lyhyehkön lukunsa ja kirkon kannatustilastot sekä lähetystyöntekijöiden määrä on selvästi esitetty. Kertomus esittelee Kirkon lähetystyön toimikunnan raportin Koko kirkon missio mainitsematta sitä kohtaa esitettyä voimakastakin kritiikkiä. Lähetyspanosta johtamaan ehdotettu uusi kirkon elin mainitaan.

Käsittämättömältä tuntuu maininta, jonka mukaan "uudella linjauksella haluttiin pysäyttää lähetystyön kentän pirstoutuminen yhä uusin järjestöihin" kahdestakin syystä, ensinnäkin siksi, että seuraavassa virkkeessä todetaan uusien yksikköjen syntyminen mahdolliseksi ja toiseksi siksi, että mietinnössä nähtiin nimenomaan yhdeksi ongelmaksi uusien järjestöjen entistä suurempi kirjavoituminen. Tähän esim. Lähetysyhdistys Kylväjä kiinnitti kriittistä huomiota, vaikka ei missään tapauksessa halua nähdä, toisin kuin nykyään monet väittävät, järjestöjen kohtuullisen suuressa lukumäärässä (esim. nykyisessä seitsemässä) sinänsä mitään oleellista ongelmaa.

Kirjan rakenteessa pidän erittäin myönteisenä lukujen johdantojen ja loppujen yhteenvedonomaista luonnetta, mikä helpottaa tutustumista asioihin. Tällaisen kirkkososiologisen vuosikertomuksen lisäksi kirkko tarvitsisi luonnollisesti teologisemman kertomuksen. Sellaisen laatiminen olisi kuitenkin suunnattoman vaikeaa: sen tekijät luonnollisesti käsittelisivät aineistoa oman näkökulmansa mukaan, ja arvioiva lopputulos voisi olla hajaannusta lisäävä.

Takaisin
=> System.teol.