Takaisin
=> System.teol.

Lahjakas nainen

Naisten lahjakkuuden kehittymiseen liittyvien erityispiirteiden tarkastelu. En Theos. Hämeenlinna. 1996. Tekstiin sisältyy myös lyhyt arvio kirjasta Uusikylä, Kari: Isät meidän. Luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen. Atena. 1996. - Kirjaesittely Perustaan. 2000.


Olen kovasti odottanut jonkun lahjakkaan naisen tarttuvan tietokoneeseen esitelläkseen tämän kirjan Perustan lukijoille. Ei ole esittelyä näkynyt. Aroin mielin käyn tehtävään. En ensinnäkään ole nainen ja lahjakaskin olen lähinnä jouluisin. Pari sanaa kuitenkin.

Kirja pohjautuu tekijän väitöskirjaan "Lahjakas nainen tohtoriopiskelijana", jonka teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Tannenbaumin psykososiaalista mallia. Kirja on merkittävä lisä uusimpaan suomalaiseen lahjakkuustutkimukseen, jonka kenties huomattavimpana tyyssijana on viime vuosikymmenen alkupuolella ollut Tampereen yliopiston Hämeenlinnan Opettajankoulutuslaitos. Lahjakkakkuustutkimuksen tämän hetken merkkihenkilö Kari Uusikylä oli siellä kasvatustieteen professorina useita vuosia ennen Helsinkiin siirtymistään ja vaikutti omalla panoksellaan koko tiedeyhteisöönsä suunta-antavalla tavalla.

Kirjan keskeinen aines rajoittuu nais(t)en akateemisen lahjakkuuden tarkasteluun korkeakouluopintojen viitekehyksessä, siis varsin rajattuun kaistaan. Itse asiassa tämän kirjan otsikon herättämä odotus saada lukea naisten ja miesten lahjakkuuden eroista enemmänkin jää toteutumatta, ja huomio keskitetään väitöskirjan aiheen mukaisesti naisten akateemisten opintojen, erityisesti jatko-opintojen, psykososiaaliseen ongelmakenttään. Tutkijanuran, vanhempien ja lapsuudenkodin sekä (mahdollisen) oman avioliiton ja perheen keskinäisiä suhteita ja (tausta)vaikutuksia seurataan luettavalla tavalla. Tuttu juttu, sanoisin, kun olen saanut aikanaan seurata oman vaimoni tohtorinopintoja. Ehkä meillä homma sujui tässä kuvattua keskivertoa kodikkaammin ja pehmeämmin.

"Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä." Tämä tulee mieleen, kun saa kirjasta lukea erään tutkijan vastaväitteen vaatimukseen, jonka mukaan hyvän tutkijan tulisi viettää 90 tuntia viikossa laboratoriossa: "Roskaa. Tarvitsee vain olla terävä ja tehokas, ja silloin tehdä kaiken, mikä on tarpeen aamuyhdeksan ja iltakuuden välillä, ja silti voi mennä kotiin ja elää perhe-elämää." Siinäpä naisen lahjakkuutta - ja elämänviisautta. Sama toteamus pätee myös Jumalan valtakunnan työntekijöihin, kun käsite "tehokkuus" oivaltuu oikein. Oikea tehokkuus ei ole itsensä jatkuvaa läkähdyksiin ajamista, vaan keskittymistä oikeihin asioihin ja niiden tekemistä oikein luomisjärjestyksiä ja omia tarpeita unohtamatta - itse asiassa niistä ammentaen.

Aihepiiriin liittyen: lahjakkuuden ja luovuuden kehkeytymiseen ja niiden koulutuksellisiin sovelluksiin johdattaa koskettavalla tavalla edellä mainitun professori Kari Uusikylän paikoin inhorealistinen, romaanimuotoinen jatko-opiskelijan profiilin luotaus Isät meidän, jossa pienen pojan elämänankeudesta taivalletaan väitössaliin. Kirja on jokaiselle "herkkä vetoomus lapse, luovuuden ja ihmisyyden puolesta
Kirjainyhdistelmät "lahjat on" ja "lahjaton" ovat lähellä toisiaan. Monen elämä umpeutuu ja puristuu kokoon niin, että luulee lopullisesti siirtyneensä ensin mainitusta jälkimmäiseen tai luulee aina olleensa vain siinä. Mikä on kristityn kasvattajan ja opettajan vastuu siinä, ettei näin kävisi?

Takaisin
=> System.teol.