Takaisin
=> System.teol.

Seurakuntalaisten runoja teologeille ja muillekin

Lampinen, Pekka & ja muita kirjoittajia: Virtaavat lähteet.
[Teologinen analyysi pienestä runokokoelmasta.]
Hämeenlinnan Vapaaehtoiskeskus Pysäkki. 1996. 95 s. - Kirjaesittely. - Perusta 1997.


Tämän runokirjan ykköstoimittaja on viime vuonna sydänkohtaukseen menehtynyt Vanajan seurakunnan suntio ja puutarhuri Pekka Lampinen (s. 1932). Hän oli Hämeenlinnan seudulla legenda jo eläessään, miellyttävä kristitty, syvällinen ajattelija, monessa mukana, itseoppinut tutkija ja kirjoittaja, samalla kuitenkin matalan profiilin vähäeleinen mies. Jos opintie olisi avautunut nuorena, hänestä olisi varmasti tullut arvostettu tiedemies, kenties kirkkohistorioitsija. Arvostettu hän oli nytkin, ilman muodollisia opintojakin, oppinut, hiljainen ja kansaa lähelle tuleva. Historianfilosofiaa häneltä:

Huominen yllättää aina?

Oletko varma?

Sitä, mitä olemme eilen omistaneet
on mukana tänäänkin.

Lampinen sanastaa historian jatkumon ja synnyttää eloisan jännitteen menneen ja tulevan välille pisteessä nyt. Omnia mea mecum porto - kaikkea omaani mukanani kannan - ristille asti ja aina. Tästä tulevaisuudesta ja toivosta kertoo toisin sanoin Kiinalainen puutarha, jossa laivaan tullut miehistön halveksima kiinalainen merimies käveli uudestaan ja uudestaan

laivan tyyneen loukkoon
ja kylvi tomuun ja tuhkaan
yhden siemenen:

"Kyllä niistä joku itää",
hän tyynesti sanoi ja kolmesataa
kertaa kolmena satana päivänä
hän istutti nurkkaan siemenen

Kuukausien päästä kaikki miehet kumartuivat katsomaan

ihmettä ennen näkemätöntä,
monien vuosien laivapölyyn
oli jo puhjennut puutarha.

Tuomo Vainion tankaruno jatkaa toivon teemasta vanhoin, mutta aina tuorein, Japanin kristillisestä kaunokirjallisuudestakin (Ayako Miura) niin tutuin kuvin:

Jäätynyt oksa
kaipaa uutta kevättä
ja aurinkoa,
Herran armo sulattaa
ihmismielen kylmyyden.

Sisko Huhtinen pukee sanoiksi tuntoja, jotka ovat tuttuja esim. seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden ajatuksista: "-- haluan pois itsestäni, koska häpeän / olen arvoton, koska tunen syyllisyyttä / pakenen, koska en kestä häpeää / olen syyllinen, koska olen arvoton / häpeän, koska pakenen / olen arvoton, koska häpeän / pakenen, koska olen syyllinen / tunnen syyllisyyttä, koska häpeän / häpeän, koska olen arvoton.

Noidankehä on valmis, se sitoo, kahlehtii, painaa, ja murtuakseen se tarvitsee Valon ulkoapäin.

Toinen tuttu minulle Pekka Lampisen lisäksi on kirjassa Kylli Kylliäinen, Kansanlähetyksen aikaisempi Japanin-lähetti. Hän toisten varmoista arvioista:

Te aina sanotte
         tiedätte täsmälleen
         missä haavani ovat
         mikä laastarilaatu
         on tarpeen. --

Hiljaa te, jotka aina sanotte.
Hänellä joka minut loi
olisi sanottavaa.

Näistä kaikista teologi(kin) voi oppia. Kirjan muissa runoissa on mm. uskoa, kansanviisautta, erotiikkaa ja luontoa.

Takaisin
=> System.teol.