Takaisin
=> System.teol.

Käytännön ratkaisutkin todistavat Jeesuksesta

Muistikuvia Per Wallendorffin hengellisestä opetuksesta (2)


"Tyhjän tuolin todistus"

Kylväjän aikaisempi puheenjohtaja, Per Wallendorff (PW), näki Kylväjän ykköstehtäväksi - Jeesuksessa pysymisen jälkeen - mahdollisimman monen lähetin lähettämisen. Näitä kahta hän painotti (ks. lokakuu 2004).

Lähettien lähettämiseen liittyi hänellä myös ajatus "tyhjän tuolin todistuksesta". Lähetin lähettämisen esteeksi nousi usein tarve pitää kyseinen henkilö kotimaassa ja näin lykätä hänen lähtöään hänen täällä olevan arvokkaan ja hedelmällisen palvelutehtävänsä vuoksi. Joskus syyt olivat perusteltuja, toisinaan eivät. Varsinkaan sitä ajatuskulkua PW ei voinut hyväksyä, että asianomaisen läsnäolo ja tärkeä todistustyö kotimaassa olisi jotenkin korvaamaton ja lähetystyön kannalta ilman muuta paras sijoituspaikka edes väliaikaisesti.

Tällaisissa tilanteissa hän viittasi "tyhjän tuolin todistukseen" ja tarkoitti sillä tätä: kentälle lähteneen jälkeensä jättämä tyhjä tuoli (julistustyössä, hallinnossa, toimistossa jne.) on puhuvampi todistus Lähetyksen Herrasta ja hänen evankeliumistaan kuin kyseisen ihmisen työ kotimaassa. Näin sanoessaan PW ei tietenkään vähimmässäkään määrin aliarvioinut kotimaassa päässä lähetykselle annettua työpanosta. Kysymys oli aina kyseisen henkilön tiestä lähetyskentälle ja lähtemisen aikataulusta.

Tämä näkemys perustui lähetyksen ensisijaisuuteen, lähetysnäkyyn ja Jeesus-keskeiseen uskonvakaumukseen. Asiaa ei voi rationaalisesti todistaa vaikka uskonlogiikka on selvä. Oma vakaumukseni yhtyi monesti PW:n ajatukseen tässä asiassa. Voisin uskoa, että yhtenä raamattuperusteluna hänelle oli evankelista Filippoksen lähettäminen Gazaan johtavan tien autiomaaosuudelle kohtaamaan Etiopian kuningattaren hoviherraa. Filippoksella oli silloin meneillään hedelmällinen palvelutyö Samariassa, Israelin lähikulttuurissa, mutta se sai jäädä ainakin joksikin aikaa (Apt. 8:5-13, 26-27).

Yksi johdannainen PW:n "tyhjän tuolin todistuksesta" oli se, että lähetystyöhön valmistautuneet piti lähettää kentälle mahdollisimman pian, mieluiten heti. Niinpä hän ei pitänyt erityisen tarpeellisena kotimaan uusien lähettien työjaksoa Suomessa lähettäjien keräämiseksi ja nimikkoseurakuntiin tutustumiseksi, vaikka tähän työjaksoon sisältyi luonnollisesti evankeliumin julistamista ja lähetysnäyn esillä pitämistä. Tässä asiassa on käytännön paineiden alla jouduttu varsin usein menettelemään toisin.


"Perkeleen ehdottama ylimääräinen askel"

Kun Jumala sanoo: "Tee sitä ja sitä ja kulje siihen ja siihen asti", niin tulee Perkele ja sanoo: "Ota vielä yksi askel!" Monta kertaa uskova kuuntelee jälkimmäistäkin ääntä, ja "menee yli". Suunta oli oikea, askeleet olivat oikeita, Sanan mukaan otettuja, mutta sitten otettiin lisäaskel, ylitettiin vaarallinen raja ja mentiin harhaan.

PW:n ajatusten taustalla oli mitä ilmeisimmin Raamatun opetus "tässä on tie, kulje sitä, älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle." Kun ensin oli harhauduttu tien toiselle laidalle, mentiinkin hyvässä uskossa hyvää tarkoittaen tien toiselle laidalle. Siirryttiin ojasta allikkoon. Juuri tähän Perkele pyrkii. Toinen kuva samasta asiasta: Jeesus haluaa pitää lapsensa parhaalla, optimaalisella polulla. Perkele haluaa houkutella meidät tavoittelemaan jotain mahdollisimman suurta, maksimaalista.

PW:n painotuksessa ei kuitenkaan ole kysymyksessä humanistien "kultaisen keskitien" elämäntaito tai antiikin ajatus "kohtuullisuudesta kaikessa". Tällaiset filosofiat eivät halua tietää mitään kristinuskon Jeesuksesta eivätkä kristityn rististä, joka olivat Wallendorffille pääasia. Hänelle tärkeää tässä asiassa oli se, miten uskovat voisivat vastustaa Perkeleen lumouksia ja kiusauksia sekä uskossaan että käytännön ratkaisuissaan.

Perkele käyttää hyväkseen uskovien ajattelemattomuutta, kun nämä tunne Sanaa. Kiusaaja saa myös helposti otteen uskovien vääristä vaikuttimista ja käyttää niitä kuin suitsia. Näin kristitty yllättäen ylittää jälleen yhden tyhmyysrajan tai jumalattomuuden aidan. PW kuitenkin korosti, että uskova saa taisteluissaan täydellisesti levätä Jeesuksessa ja olla Raamatun lupausten varassa. Jännittää ei tarvitse eikä saa, valvoa ja rukoilla kylläkin. Perkeleen talutuksista saa kääntyä Jeesuksen anteeksiantamuksen puoleen.

Yksi PW:n monista omista sovelluksista nyt puheena olevassa asiassa oli sellainen, että samalla kun perustellusti tuomitaan liberaalinen ja Raamattua repivä teologia vääräksi, seurakunnan pitää kuitenkin olla tietoinen siitä, mitä kriittinen teologia esittää ja mikä sen lähde ja (epä)logiikka on. Omassa kritiikissämme emme siis ota sitä "lisäaskelta", että leikkaamme tuon raskaan ja uskoa turmelevan teologisen tietämyksen niin täysin itsemme ulkopuolelle, ettemme halua kuulla emmekä tietää siitä sanaakaan. Niinpä PW:n mielestä lähetyskoulutuksessakin tuli tuoda esiin Raamattua repivän teologian joitain mielettömyyksiä ja tutustuttaa lähetysoppilaita edes jossain määrin liberaaliteologiseen kirjallisuuteen. Varjelusta väärältä teologialta saa ja tulee kuitenkin aina rukoilla. Rakentava, Raamattuun luottava ja uskossa harjoitettu sanan tutkiminen oli koulutuksessa aina pääasia.

Toinen sovellus "ylimääräisestä askeleesta" näytti PW:lla liittyvän tiettyyn talousperiaatteeseen. Kristillisen järjestön piti hänen mielestään olla taloudenpidossaan "reilusti" ja avoimesti yksinomaan Jumalan varassa. Samalla oli kuitenkin pidettävä kiinni oikeista ja laillisista tulolähteistä. Niinpä raamattu- ja lähetyspäivillä ei esim. saanut antaa ruokailua osanottajille ilmaiseksi, vaan siitä tuli periä asianmukainen maksu. Samalla PW piti erittäin voimakkaasti kiinni siitä, että Kylväjän rahat "eivät tule lähettäjiltä tai seurakunnilta - ne tulevat Jeesukselta". Samalla lahjoittajia kohtaan tuli säilyttää rehellinen, kunnioittava ja kiitollinen suhtautuminen.

Takaisin
=> System.teol.