Takaisin
=> System.teol.

Kommentti keskusteluun

Päiviö Latvukselle, SEKL:n kotisivuilla

 

1. Ruumiillisuuden ja aistillisuuden (myös aistillisuuden ja yliaistillisuuden), sotkeminen on käsittämätöntä. En jaksa oikein uskoa sitäkään yhtenä selitysmahdollisuutena olevaa bona fide -selitystä, että kysymyksessä olisivat keskustelijoiden väliset murre-erot aistillisuus-käsitteen ymmärtämisessä.

2. Luovuuden ja aistillisuuden sotkeminen on myös käsittämätöntä. Luovuutta emme vastusta, päinvastoin. Mutta luovuus avautuu Sanasta ja uskosta siihen. Ristiriita (ei paradoksi) näyttää syntyvän siitä, että joku kirjoittaja toisaalta (aivan oikein) korostaa Jumalan ilmoituksen ehdotonta välttämättömyyttä periaatteessa Jumala-tuntemuksen mahdollisuudesta puhuttaessa, mutta on valmis suostumaan tämän ilmoituksen käytön (sanan, sananjulistuksen) korvautumiseen/ korvaamiseen aistillisuudella.

Kolmantena, todella täysin käsittämättömänä asiana, on kirjoittajan uumoilu siitä, että hänen Sinun edustamakseen linjaksi mieltämänsä suunta saattaisi viedä kohti pakanauskontoja. Asiahan on täysin päinvastoin. Juuri Jumalan sana (sen tunnustaminen, selittäminen, opettaminen ja uskominen, mikä seuraa selittämisestä ja opettamisesta) on ja olisi varmin tae siitä, että nähdään uskon ja pakanuuden ero ja osataan varoa jälkimmäistä, että säilytään uskossa eikä liuta takaisin epäuskoon.

Olet nämä huomannut. On erittäin hyvä, että niputat tiettyjä asioita ja teet tiettyjä kytkentöjä kuten olet vastauksessasi tehnyt, uusien väärinkäsitysten syntymistä vastaan ennakoivasti. En ymmärrä, mikä tässä asiassa ajaa kirjoittajia eteenpäin. Ruumiillisuus-asia on meillä kaikilla yhteinen, mistä moinen fanatismi?

Yksi - mutta huom! vain osaselitys - on tiedostamaton pyrkimys muuntaa ("puhdas") ruumiillisuus ja aineellisuus naturalistiseen ja materialistiseen ja maagiseen suuntaan, aivan kuin 1100-1200 -luvuilla tapahtui Rooman kirkon ehtoollisopissa (leipä ja viini eivät ainoastaan ole - niin kuin ne Jumalan sanan mukaan ovat - vaan niiden pitää myös ajatella muuttuvan ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatio-oppi). Tästähän on vain kukon askel magiaan. Ongelman ydin tässä yksittäistapauksessa on, ettei suostuta lapsenomaiseen ja yksinkertaiseen Jumalan selvän sanan "tämä on minun ruumiin, vereni" vastaanottamiseen, jolloin ymmärtäisimme, että juuri tämä (=leipä, viini) on ehtoollisessa Jeesuksen ruumis ja veri; emme voi siis jättää pois Jeesuksen sanan alkuosaa "tämä" ja ikään kuin unohtaa se ja puhua vain verestä ja ruumiista. Uskon paradoksi tässä kysymyksessä häivytetään yhtäältä reformoiduilla (vain symboli) toisaalta Roomassa (muuttuu olemuksellisesti) ja eräillä ns. aito- eli gneesioluterilaisilla (jättävät Jeesuksen sanan konkreettisen, ruumiillisen ja reaalisen alkuosan, "tämä (leipä)", "tämä (viini)" pois ja näin turhentavat näin Jumalan sanan, vaikka luulevat sitä korostavansa puhumalla ruumiista ja verestä. Tämä viimemainittu voi tulla nostaa päätään po. tapauksessa. (Tämä muuten tapahtuu heillä yllättävän "henkisesti" tai ainakin epämääräisesti, puhe ruumiista ja verestä siis - epämääräisesti siksi, että erottavat - eli tässä tapauksessa repivät irti - sen sanasta "tämä" - leipä, viini. Näin ruumiillisuuden - ja historiallisen konkretian - korostus on kääntynyt huomaamatta päälaelleen! Tätä ei ole aivan helppo huomata.

Asia voidaan myös ilmaista niin, ettei enää riitä sanan konkretia ja aineellisuus ja ruumiillisuus, vaan halutaan tietoisuuden, kokemuksen ja elämyksen "konkretia ja ruumiillisuus", jotka ovat jo muuttuneita ja ilmaisullisesti ristiriitaisia käsitteitä.

Ps. 1. Heavy metal -musiikista on keskusteltu ainakin Kyrkpressenisä Tuska-rockfestivaalien raportoinnin yhteydessä viime kesänä (02). Heavy metal -musiikin vaikutuksesta olen kirjoittanut lyhyesti (vain pari lausetta tai silla tavalla) kirjassani Jumala ja jumalat, paloittelusurmien yhteydessä.

Ps. 2. Näin kerran kristillisessä kokouksessa nuoren naisen yksintanssiesityksen, joka oli itsessään hyvin korrekti, muistaakseni musiikiton, urheilutrikoossa, ei ruumiinmuotoja korostaen, liikkeet harkittuja, eivät mielestäni seksuaalisesti kiihottavia (jollekulle toiselle saattoivat olla, mene ja tiedä). Mutta syvä ongelma heräsi silti: esiintyjä sanoi löytäneensä tämän tanssin omaksi tavakseen välittää evankeliumia!! Tämä on minulle käsittämätöntä. Enää sellaisia ei varmastikaan tule Kylväjän ohjelmaan, etenkään tässä tilanteessa, jossa asiasta vedetään rajaa. Itse olen monenlaisen taidetanssin ystävä ja menisin mielelläni vaikkapa River dance tms. -esityksiin, mutta ei ole aikaa eikä rahaa ei riittävää mielekkyyttä, mutta minulla asia liittyy luotuisuuteen, luomiseen, luovuuteen, estetiikkaan, musiikkiin, rytmiin, ja on luonteeltaan viihdettä, eikä Jumalan sanan korvaamiseen tai tulkitsemiseen seurakunnassa.

Takaisin
=> System.teol.