Takaisin
=> System.teol.

Perustan alkuvaihe: kivijalan muotoilua ja rintamalinjoja

Perusta-lehden juhlanumeroon 2004, Perustan alkuvuosien tavoitteista ja merkittävimmistä keskustelunaiheista


Vuonna 1964 perustettu OPKO (tuolloin Ylioppilaslähetys) oli herätyksen hedelmää. 1960-luvun alussa Suomen Raamattuopistolla pidetyt opiskelijakurssit olivat koonneet kymmenittäin opiskelijoita Jumalan sanan ääreen. Usko Jeesukseen yhdisti. Koettiin voimakasta kiinnostusta Raamattuun, oli innostusta rukoukseen ja kiinnostusta lähetykseen. Nopeasti alkoivat luterilaisen uskonkäsityksen kirkkaat helmet myös elää: yksin Kristus, yksin Raamattu, yksin uskosta, yksin armosta; simul iustus et peccator eli samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas, sekä suuresti vapauttava ja kaikkeen kristilliseen uskoon ja julistukseen sovellettavissa oleva lain ja evankeliumin oikea erottaminen.

Opiskelijajoukossa oli toki monenlaisia painotuksia ja korostuksia. Kohdattiin lainalaisuutta, voimakkaita anglosaksisia vaikutteita ja jossain määrin myös joitain epäraittiin uskon ilmauksia. Rajanvetoihin jouduttiin sekä kirkossa että opiskelijatyössä ja yhteiskunnassamme laajemminkin vaikuttavien hengellisten, teologisten, poliittisten ja yhteiskunnallisten ja kulttuuristen virtausten ja ideologioiden kanssa. Maailmanlaajaa herätyskristillisyyttä ja lähetystyötä koskevat kysymykset tulivat lähelle mm. IFES:in (International Fellowship of Evangelical Students) myötä, johon yhdistys oli liittynyt pian perustamisensa jälkeen. Vastaavasti KMN:n ekumeenisen liikkeen piirissä vaikuttavien uskolle vieraiksi koettujen virtausten kriittinen seuraaminen oli alkanut ja sitä oli välttämätöntä jatkaa. OPKO:n alkutaipaleen vaiheista kertoo eloisasti yhdistyksen 40-vuotisjuhlakirja Herätys (Hakala, Salli & Seppänen-Sumiala, Johanna & Mäkelä, Laura, toim.).

Yhdistyksen ensimmäinen lehti Pro Fide oli täyttänyt tehtävänsä odotetusti. Yllä esitetty tilanne ja OPKO:n hengellisteologiset painotukset johtivat siirtymävaiheiden kautta Perustan syntymiseen 1974. Omalta osaltani nostan esiin vain lehden tehtävän, sanoman ja keskeiset haasteet lehden alkuvuosina (1974-1983).

Lehden perustaminen koettiin välttämättömäksi. Mukana olleet tajusivat kuitenkin, että lehden vaatimaa toimitustyö- ja muuta henkilöpanostusta ajatelleen tilanne oli tiukka. Sankarimieltä ei suurestikaan ollut, kutsumustietoisuutta kylläkin ja selvän tarpeen näkemistä. Itseluottamusta oli reilusti juuri siihen määrään, että tuumasta päästiin toimeen ja suunnitelma tietysti oli, että lehdestä tulisi pitkäaikainen. Vastaavana toimittajana allekirjoittanut sai muitakin hommia: piti kuin uudelleen opetella saksien, liimaputken ja viivoittimen käyttö. Niiden avulla nimittäin laadittiin taittovedos alkuvuosina, kotona omassa työhuoneessa - ja sen näköistä tulos sisäsivujen ulkoasun suhteen olikin. Taittosuunnitteluun saatiin kyllä asiantuntevaa apua ja mallikkaita ideoita kyllä esitettiin, mutta kaikki ei aina mennyt suunnitelmien mukaan. Pelkoa kirjoitusten saamisen suhteen ei kuitenkaan ollut, eikä aiheista ollut pulaa, päinvastoin. Ydinasiat koimme innostuneesti ja iloiten niin selviksi, että haastekynnys ylittyi ja asia lähti käyntiin. Tämän todettuamme voimmekin katsahtaa Perustan 1. numeroon.

Perustan tehtävä ja luonne 1974
"Perustan ensimmäinen tehtävä on viitata Kolmiyhteiseen Jumalaan ja hänen sovitustyöhönsä Jeesuksessa Kristuksessa kristillisen uskomme ainoana lähteenä ja perustuksena Tältä pohjalta lähtien Perusta tahtoo rohkaista ja tukea yksittäisiä kristittyjä uskossa ja kristillisessä elämässä. Tarkoitus on välittää sovituksesta ja vanhurskauttamisesta avautuvan uskossa harjoitetun teologian hedelmää Jumalan kansan ulottuville ja sen omaisuudeksi. Tätä tehtävää suorittaessaan Perusta tahtoo omalta osaltaan tähdätä jatkuvan uskonpuhdistuksen toteutumiseen kirkossamme. Tunnustuksellinen herätys ja sen hengessä harjoitettu uskomme perusteita ja sen soveltamista koskeva työskentely on tehtävä tunnetuksi ja pidettävä läheisessä yhteydessä kansankirkkomme seurakuntien kanssa. Teologian tehtävänä on rakentaa Kristukseen uskovien seurakuntaa, joka puolestaan myös jatkuvasti tarvitsee teologiaa."

Näin alkoi Perustan julkinen taival ja sen ensimmäisen numeron pääkirjoitus vuonna 1974. Kirjoituksen jatkossa tuodaan esille pyrkimys rohkaista kristittyjä sanomaan "ei" ilmiöille ja ajatuksille, jotka ovat selvästi Jumalan ilmoituksen vastaisia. Tällä haluttiin korostaa Raamatun ja sen aseman ainutlaatuisuutta, mutta samalla sen taistelun vakavuutta, johon kristityt jatkuvasti
joutuvat. Tärkeimpänä nähtiin kuitenkin kristittyjen todistajantehtävä kaukana ja lähellä.

Edelleen todetaan, että muutosten keskellä katse on luotava sekä taaksepäin perusteisiin että eteenpäin ja ajankohtaisiin haasteisiin. Kristillisen sanoman sisältö on pidettävä muuttumattomana, mutta sitä julistettaessa joudutaan etsimään "uusia ilmaisuja, korostuksia ja toimintaan liittyviä ratkaisuja". "Perustan yhtenä tehtävänä on pyrkiä seuraamaan tätä aikaa niin, että historian kosketus ja näkökulma säilyvät."

Ja vielä kohderyhmästä: "Perusta ei siis ole kapea-alainen ammattiteologien lehti eikä myöskään hartauslukemisto - joita molempia luonnollisesti tarvitaan. Perusta on tarkoitettu kaikille vastuunsa tunteville kristityille koulutuksesta ja tehtävästä riippumatta."

Kirjoituksessa ilmaistiin myös yhteys lehden edeltäjiin, Teologia ja kirkko- sekä Raamattu ja seurakunta- lehtiin. Perusta halusi "seurata niitä näkemyksiä", jotka olivat kannatelleet mainittuja aikaisempia julkaisuja, "vaikka käytännön tehtävänasettelussa on samalla jossain määrin uutta". Alkuvuosina lehden nimeen sisältyi "Grunden", ja tärkeimmistä artikkeleista julkaistiinkin tiivistelmiä ruotsiksi.

Kirkon reformaatio
Kirkon jatkuvaan reformaatiotarpeeseen viittaaminen edellä lainatussa kappaleessa osoitti yhden keskeisen tavoitteen: koska kirkko on aina vaarassa liukua yleisen mielipiteen toistajaksi ja pois omalta ikiaikaiselta perustukseltaan, on välttämätöntä osoittaa jatkuvasti ja väsymättä lähteelle, alkuun, Jumalan ilmoitukseen, profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin, ja uskontunnustuksiin. Haasteen muotoilu kertoi luonnollisesti myös siitä, että kirkossa uskottiin olevan luonnollista, välttämätöntä ja mahdollista pysyä, vaikka taistelu kirkon kivijalan jatkuvasta esiin kaivamisesta oli ja on osoittautunut vaikeaksi ja vaativaksi. Tehtävämme oli omalta pieneltä osaltamme herätellä kirkossa olevaa Jumalan kansaa näkemään vastuunsa oikeasta suunnasta ja sen mukaisten pyrkimysten toteuttamisesta. Jolleivät uskovat työntekijät ja uskova kirkkokansa viittaa Raamattuun ja tunnustukseen, ei sitä pian tekisi kukaan. Pyrkimyksenä oli myös luoda selvyyttä uskovien piireissä esiintyviin ongelmallisiin uskontulkintoihin.

Seuraavassa luon lyhyen katsauksen vuosien 1974 -1982 tärkeimpiin hengellisteologisiin aiheisiin. Kysymyksessä ei siis ole minkäänlainen historiikin luonteinen esitys eikä - tilanpuutteen vuoksi - myöskään varsinainen sisältöanalyysin alku. Poiminnot ovat väistämättä hajanaisia ja valikoituja, mutta kertonevat jotain aikansa kamppailuista.

Kysymys sanomasta
Koimme, että lehden oli jo ensi askelissaan välttämättä hahmoteltava eräitä Raamatusta aukeavia ja luterilaisen herätyskristillisyyden piirissä omaksuttuja eräitä keskeisimpiä uskontotuuksia. Nimensä mukaisesti lehden piti puhua perustuksesta ja perustavista asioista muodossa tai toisessa. Tätä tehtävää täyttävät kirjoitukset aiheineen löytyivät helposti ja myös kirjoittajat olivat lähellä. Raimo Mäkelän suuntaa-antaviksi muodostuneet avainkirjoitukset käsittelivät ensimmäisessä numerossa simul- ja solus/ sola- teemaa otsikolla "Samalla" ja "yksin". Kahdessa seuraavassa numerossa julkaistiin hänen kirjoituksensa "Laki ja evankeliumi" sekä "Legalismi ja antinomismi - lain ja evankeliumin vääristymät". Fanfaari oli soitettu.

Sitä hengellistä liikehdintää, jonka keskellä Perusta syntyi, olivat alusta alkaen sävyttäneet näihin kirjoituksiin sisältyvät "uskontunnot" ja opilliset korostukset. Mainitut kirjoitukset kuitenkin selvensivät monia asian käsittämiseen liittyneitä vaikeita ja kenties kiistanalaisiakin kohtia. Näiden opillisten ohjelmakirjoitusten antia on jatkuvasti pyritty elämään todeksi niin kirjoittajien kuin - toivon mukaan - lukuisten lukijoiden elämässä ja kirjoituksissa. Jumalan kansan aikaisemmasta uskonkokemuksesta(kin) opittu asia on vahvistunut vuosien varrella: kysymys laista ja evankeliumista on tänä päivänä ja aina keskeinen ja polttava. Mainitut kirjoitukset voitaisiin julkaista koska tahansa uudestaan ja ajankohtaisuutta siis löytyisi. Haluttiin pysyä perusteissa ja kerrata niitä.

Tämä tuli voimakkaasti esiin numerossa (2/76), jossa julkaistiin Aksel Valen-Sendstadin kirjoitus hänen "klassisesta" teemastaan "Armo ja armon vaikutukset" sekä Carl Fr. Wislöffin "Mitä merkitsee olla luterilainen aikamme ekumeenisessa tilanteessa?". Samana vuonna 1976 oli lain ja evankeliumin oikea erottaminen esillä Wislöffin toisessakin artikkelissa. Vaikka lehti seisoi omalla kotimaisella pohjallaan, sen yhteydet Skandinaviaan ja evankeliseen (biblisk/ evangelikal/ evangelical) liikkeeseen laajemminkaan eivät jääneet piioloon. Myös Bo Giertzin kirjoituksia julkaistiin. Kritiikki roomalaiskatolista kirkkoa kohtaan alkoi hahmottua tämän suuntaisissa kirjoituksissa niin kuin se välillisesti toki oli (ollut) esillä kaikissa uskonelämän perusteita koskevissa esityksissä. Yksi kohdekirjoitus teologisesta vertailusta näiden kirkkojen välillä oli Martti E. Miettisen artikkelissa "Uskonvanhurskaus, 'pyhitysliikkeet' ja Rooma" (1977). Tähän teemaan palasivat mm. Wslöff ja Robert Brinsmead myöhemminkin (1979).

Lutherista ei tuotu esiin vain vanhurskauttamisoppia, vaan myös - sen kääntöpuolena - hänen ankara kritiikkinsä hurmahengistä. Pyrkimys ei ollut kriittisen aineiston kartuttaminen vaan taistelu terveen uskon puolesta. Francis A. Schaefferin artikkeli "Uusi ylihengellisyys" tarttui samaan teemaan. Wislöffin erottelu ristinteologian ja kunnianteologian välillä valotti jälleen uskon perustuksia samasta näkökulmasta. Näiden kristillisen uskon perustaa hahmottavien artikkeleiden tarkoituksena oli tietysti luoda pohjaa kaikelle sille uskonelämää hoitavalle, sielunhoidolliselle ja opettavalle aineistolle, mitä lehdessä muuten pyrittiin julkaisemaan. Ydinalueille oli koko ajan päästävä - pelastuskysymys oli "pakko" nostaa esiin koko ajan.

Kysymys Raamatusta
Alkuaikoina myös raamattukysymys nousi voimakkaasti esiin. Siinä jos missä oli tietysti kysymys uskomme perustuksista. Konservatiiviset Per Wallendorff ja Aapeli Saarisalo olivat esillä suhteellisen usein. Kriittisen raamatuntutkimuksen kritiikki sai vauhtia Heikki Räisäsen tultua nimitetyksi UT:n eksegetiikan professorin virkaan loppuvuodesta 2004 ja Åbo Akademin VT:n selitysopin professorin Bengt Albrektsonin sanoutuessa irti virastaan samoihin aikoihin. Räisäsen äärimmäinen radikalismi, rationalismi ja positivismi tajuttiin jo tuolloin ja ne pyrittiin myös ilmaisemaan. Aikaisempi kriittinen tutkimus - siltä näytti - oli koskenut 'vain' Raamattuun - ymmärrettäköön tämä ehdottomasti oikein, sillä eihän Raamattuun koskeminen ole koskaan eikä missään mielessä mitään 'vain'. Ajattelun kuitenkin yhä radikalisoituessa oltiin siirtymässä voimakkaasti kristillisen uskon sisällön ja opin alueelle ja Kristuksen henkilöön (Räisäsen väitöskirja). Oli pelättävissä, että se ohut [suojaava] väliseinä, joka oli ollut yliopistoeksegetiikan ja kirkkomme seurakuntaelämän välillä ja jota eräin kohdin on pitänyt pystyssä vain 'onnellinen epäjohdonmukaisuus' sekä eksegeettien henkilökohtainen usko, alkoi nyt murtua kasvavalla nopeudella. Oli siis suurella syyllä pelättävissä, että kirkon tunnustuksen totuussisältöä alettaisiin mitätöidä "tieteellisen tutkimuksen" nimissä. Albrektsonin katastrofissa ei ole mitään muille seurattavaa paitsi se surulliseen lopputulokseen kuulunut seikka, että hän sentään teki omasta tilanteestaan rehelliset johtopäätökset ja erosi virastaan

Tiedämme miten on käynyt. Juuri niin kuin pelättiin. Raamattukeskustelun ajankohtaisuus ei - tietenkään - vähentynyt eikä raamattukritiikin käsittely ei jäänyt yhteen numeroon. 1980 julkaistiin keskustelutauon jälkeen Erkki Rannan vastaus Heikki Räisäselle keskustelussa, jota nämä olivat käyneet julkisesti jo jonkin aikaa. Ajatustenvaihto jatkui terävänä kun vuonna 3/1981 julkaistiin molempien keskustelijoiden puheenvuorot. Periaatteessa oli erittäin merkittävää, että kirkkomme piirissä räisäsläisyyteen pyrittiin tarttumaan konkreettisesti.

Aiheen käsittely jatkui numerosta toiseen eikä sisältänyt pelkästään kritiikkiä. Erkki Ranta kirjoitti ukossa harjoitettavan tieteellisen eksegetiikan luonteesta ja julkaisi OPKOn kustannuksella asiasta kirjasen (1980) sekä jatkoi pohdintaa positiivisesta eksegetiikasta samana vuonna Perustassa. Keskusteluun osallistui myös useita muita kirjoittajia. Uusi vaihe kohdattiin, kun Räisäsen kirja "Miten ymmärrän Raamattua oikein?" ilmestyi 1981. Vuonna 1883 julkaistiin mm. Aksel Valen-Sendstadin painava artikkeli historiallis-kriittisestä raamatuntutkimuksesta.

Lähetys ja KMN-kritiikki
Erityisesti juutalaistyö ja islam-lähetys nousivat esiin monissa artikkeleissa ja katsauksissa jo Perustan alkuvuosina. Pian myös muu lähetystyö alkoi myös näkyä, ja erityisesti Etiopia ja Japani olivat esillä. Jälkeenpäin katsottuna lähetyksen osuus oli suorastaan yllättävän näkyvä sekä aiheita että kirjoittajia ajatellen, joiden joukossa esiintyi useampia silloisia tai tulevia lähetystyöntekijöitä. Kesällä 1974 pidetty Lausannen maailmanlähetyskongressi sai myös palstatilaa ja Lausannen julistuksen suomennos julkaistiin seuraavana vuonna. Lähetykseen palattiin toistuvasti eri näkökulmista. Yksi näistä oli kysymys inhimillisestä yleisuskonnollisuudesta, uususkonnollisuudesta ja kulteista, okkultismista ja ei-kristillisista uskonnoista ja henkivaltojen taistelusta yleisimminkin.

Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) ekumeniaan kriittisesti suhtautuvat kirjoitukset katsottiin välttämättömiksi sekä Suomessa asiasta annetun informaation tavattoman yksipuolisuuden että maailmanlähetyksen haasteiden vuoksi, joihin KMN:n teologialla ja pyrkimyksillä ei juuri ollut rakennettavaa annettavaa, päinvastoin. Voidaan sanoa, että tästä aihepiiristä tuli yhdessä lähetyksen kanssa pitkäksi aikaa eteenpäin yksi keskeisistä, varsinkin katsauksissa. Yhden kirjoituksen otsikko "Lähetystyö KMN:n varjossa" kertoo paljon lehden linjasta. KMN:n yleiskokouksia ja muita kannanottoja kommentoitiin ahkerasti ja - kriittisesti. Kenties Perusta saattoi omalta pieneltä osaltaan tuoda esiin ekumeniakolikon tumman ja monista kohdin puhkiruostuneen puolen. Sanoimme myös, että kristittyjen yhteyttä oli monenlaista - ratkaisevaa oli, millä pohjalla kristittyjen yhteyspyrkimykset ja yhteistyö haluttiin pitää. Jykeviä kannanottoja näistä esitti myös saksalainen lähetystieteen professori Peter Beyerhaus, jonka näkemykset useammassakin artikkelissa liittyivät saumattomasti lähetykseen ja KMN-arviointeihin. Kristittyjen yhteyden problematiikasta julkaistiin mm. tunnetun dogmaatikon Werner Elertin artikkeli.

Miten asetetussa tehtävässä onnistuttiin ja missä tehtiin pienempiä tai suurempi virheitä ja laiminlyöntejä jää historiankirjoituksen asiaksi. Siinä yhteydessä tulee ottaa esille myös tässä käsittelemättä jääneet ja pitkälti ajankohtaisuuden mukaan painottuneet katsaus- ja kirjaesittelyosastot. Niihin sisältyi alusta lähtien mitä erilaisimpia aiheita ja näköaloja, mutta, kuten uskomme, samansuuntaisista evankelisen pietismin herätyskristillisistä ja tunnustuksellisista näkemyksistä kuin pääartikkeleissakin. Samoin tulee nostaa esiin jo toisesta numerosta alkaneet jae jakeelta etenevinä lukemistoina julkaistut Olavi Peltolan raamatunselitykset, jotka katsottiin lehden tehtävän kannalta mitä luonnollisimmiksi. Historiikin tarkasteluun sisältyvät tietenkin myös hieman myöhemmin mukaan tulleet saarnatekstiselitykset, joiden välityksellä haluttiin yhtäältä konkretisoida seurakuntapapistolle ja muille julistajille annettua tukea ja toisaalta pitää yllä Raamatun tutkimisen, lukemisen ja selittämisen keskeistä tehtävää jokaisen kristityn elämässä.

Ja lopuksi: lämmin kiitos minunkin puolestani kaikille Perustan alkuaikojen näkyjen näkijöille, ideanikkareille, rohkaisijoille ja rohkeille päättäjille, toimituksen jäsenille, toimitustalkoolaisille ja kääntäjille sekä perusteista ja päämääristä kiinni pitäneille kirjoittajille - ja esirukoilijoille ja varoja lahjoittaneille.

Takaisin
=> System.teol.