Takaisin
=> System.teol.

Pyhä Henki ja ihmisen henki

Tuttua tuoreella tavalla Jumalan Hengestä

 

Aksel Valen-Sendstadin kirjan Guds Ånd og menneskets ånd (Jumalan Henki ja ihmisen henki; tiedot liitteen lopussa) liittyy sanomaltaan maassamme käytyyn keskusteluun Jumalan Hengestä. Kirjan pääteesit voitaisiin muotoilla tähän tapaan:

1. Jumalan Henki ja ihmisen henki ovat olemukseltaan erilaiset, hakuisuuksiltaan jopa vastakkaiset. Ihminen ei voi käsittää Jumalan Hengen olemusta ja työtä oman henkensä avulla, siitä liikkeelle lähtien tai ajattelemalla tai toimimalla sen mukaisesti. Jumalan Henki vie meitä Kristuksen luo, ihmisen henki vastustaa Jumalan Henkeä pelastuksen asiassa. Tämä vastakohtaisuus on ehdottomasti muistettava.

2. Nykyajan suuria harhoja on sekoittaa toisiinsa Jumalan Henki ja ihmisen henki. Sama ajatuskulku näkyi jo keskiajan mystiikassa, joka jälleen leviää voimakkaasti. Jos Henki ja ihmisen henki yhdistetään ja sulautetaan toisiinsa, jumalallistetaan langenneen ihmisen henki ja jumaluuden katsotaan voivan löytyä ihmisestä. Uuden aikakauden uskonnollisuus (New Age ym.) on tehnyt tästä johtopäätökset antiikin kreikkalaisen ja intialaisen uskonnollisuuden juurista lähtien. Itämainen oppi "kaiken ykseydestä" (monismi) avaa ovia ihmisen jumalallistumisen ajatukselle. Uususkonnollisuus on henkivalta.

3. Jumalan Henki on Jumalan kirjoitetussa sanassa. Sana tulee ulkopuoleltamme ja Pyhä Henki tulee sanan kautta ja sen välityksellä samalla tavalla ulkopuoleltamme, ei meistä itsestämme. Olemme täysin itsemme ulkopuolelta tulevan varassa: pelastus ei ole tavoitettavissa evankeliumin ja sakramenttien ulkopuolella ihmisen oman uskonnollisen ajattelun varassa. Missä on sana, siellä on Pyhä Henki, missä on Pyhä Henki, siellä on sana. (Sama erottamaton yhteys on Jeesuksen ja Pyhän Hengen kesken; juuri tämän yhteyden katkaiseminen avaa portit kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle karismoinnille. )

4. Jumalan Hengen ja ihmisen hengen näkyviä vaikutuksia ja ilmiöitä ei voi sotkea toisiinsa niin, että esim. kaikki epätavallinen olisi aina merkki Jumalan Hengen työstä. Voimakkaita kokemuksia ja Raamatussa mainittuja Hengen vaikuttamia ilmiöitä esiintyy samanmuotoisina myös pakanuudessa, eikä tällaisten esiintymisten perusteella voida päätellä Jumalan Hengen olevan niiden vaikuttajana.

5. Yksi syy siihen, että Pyhän Hengen työtä koskevat harhat leviävät kristittyjen keskuudessa, on Raamatun repalointi, yksittäisten raamatunjakeiden käyttäminen yhteydestään irti reväistyinä. On merkittävää, että kirjoittaja viittaa tähänkin useammin kuin kerran. Hän painottaa voimakkaasti uusitestamentillisen hengellis-teologisen kokonaisuuden huomioon ottamista ja välttämättömyyttä tulkita yksittäiset kohdat sekä omassa tekstiyhteydessään että Raamatun kokonaisuuden valossa.

6. Ihmisen henki ei suostu näkemään synnin vakavuutta Pyhän Jumalan edessä.Synnin/ epäuskon tuomio on kadotus. Tarkoite on tämä: synnistä puhuminen ilman siitä seuraavaa tuomioa on ihmisen hengen, ei Pyhän Hengen mukaista.

7. Kristitty ei pakene maailmasta eikä kristinusko ole onnellisuususkonto, vaan elämän realiteettien kohtaaminen on kristityn tie.

8. Jumalan ja kristityn "suhde" tai "läheisyys" on syntien anteeksiantamuksessa, ja nimenomaan siinä!

9. Se joka sotkee armonvaikutukset (hedelmän, koetun rauhan, työn tulokset jne.) armoon ja pelastuksensa perustaan, joka on yksin Kristus, joutuu onnettomaan ja toivottomaan lainalaisuuden kierteeseen.

10. Oikea pyhitys on suurempaa synnin ja suurempaan armon tuntoa; tämä prosessi osoittaa meille Kristuksen välttämättömyyden hengelliselle elämällemme jatkuvasti yhä suurempana. Ihmisen henki etsii pyhitystä omista teoistaan, Jumalan Henki osoittaa aina ensisijaisesti Kristusta. Samalla Jumalan sana velvoittaa meitä hyviin tekoihin.

11. Käsite "armolahja" on syvimmältään evankeliumin vastaanottamista armona ja lahjana, mikä yhteys avautuu selvästi alkukielen sanasta kharisma. Armolahja on annettu ihmisen tullessa kristityksi ja liitetyksi Pyhässä Hengessä Kristuksen ruumiin jäseneksi: kullakin jäsenelle on siinä oma tehtävänsä (1 Kor. 12; Room. 12). Henkien erottamisen armolahja ei liity virkaan, vaan annetaan sille, jolle Jumala haluaa sen antaa, ja se kohdistuu totuuden erottamiseen valheesta.

12. Sakramentit eivät ole vain merkki armosta, vaan todellisia armonvälikappaleita; ne tulee ottaa uskossa vastaan, niitä ei saa mieltää ex opere operato -ajattelun mukaisesti (sakramentin koko vaikutus todentuu automaattisesti ilman uskoa, pelkän toimittamisen perusteella). Sakramentit myös - näkyvänä konkreettisena evankeliumin sanana - synnyttävät uskoa. Kaste ja siihen liittyvä Pyhän Hengen saaminen ovat seurausta kasteen armonvälineluonteesta. Sylilapsen uskosta kirjoittaja ei puhu, mutta kyllä siis siitä, että kaste synnyttää (kastetussa, kastettavassa) uskoa missä ja miten Jumala tahtoo. Kirjoittajan valitsemat Luther-lainaukset korostavat kasteen merkitystä.

13. Jumalan Henki on todellinen auttaja, lohduttaja ja toivon antaja kristitylle vaikeinakin aikoina, epäilyksen ja harhaopetusten keskellä.

14. Jeesuksen ruumiillista ylösnousemusta ei saa "hengellistää" ja tehdä epämääräiseksi; jos ruumiillisuus poistetaan Jeesuksen ylösnousemuksesta, se poistetaan myös kristityn ylösnousemusruumiista ja näin Taivaskin tyhjenee "hyväosaisten aaveiden" valtakunnaksi.

Aksel Valen-Sendstad:
Guds Ånd og menneskets ånd.
Om vor tids nye åndelighed og Bibelens tale on Guds Ånd. Lohses Forlag
(DK). 1997.

Sama henkilö on kirjoittanut mm. "seurakuntalaisen dogmatiikan (uskonopin)" nimeltä Kristillinen dogmatiikka (toim. Raimo Mäkelä; SRO ja Uusi Tie 1985) sekä kirjan kristinuskon ja (yleis)uskonnollisuuden erilaisuudesta ja keskinäisestä suhteesta nimeltä Jäähyväiset uskonnolle (SRO:n, Kylväjän ja Kansanlähetyksen julkaisu, Perussanoma, 1988).

Takaisin
=> System.teol.