Takaisin
=> System.teol.

Pikakommentti Rooman kirkosta, kun hyvä ja huono menevät sekaisin

Mitä vastata, kun kirkkomme (todellisia ja surullisia) eettisiä puutteita esim. avioliittoetiikassa kritikoidaan vetoamalla Rooman kirkon "paremmuuteen"?

 

Muuten oikeaan osuva kirkkomme arvostelija ei aina huomaa seuraavia asioita (tässä yksinkertaistettuna, mutta asiallisesti oikein) vedotessaan Rooman kirkkoon:

1. Pelastusopin pohjaton kuilu vanhurskauttamisopissa kirkkojemme välillä hämärtyy.

2. Termi "avioliittoetiikka" on kovin laaja; tämä alue ei kokonaisuudessaan ole suinkaan hyväksyttävissä. Emme voi hyväksyä pappien selibaattia, emme naimattomuuden "pyhyyden" korostusta ohi luomisjärjestystten, emme saman lapsen kummien keskinäistä avioliittokieltoa, emme munkkilaisuutta, luostarilaitosta jne. jne. Abortti, homo-kysymykset sen sijaan yhdistävät.

3. Virkakäsitykset ovat kuin yö ja päivä, toinen on evankeliumin palvelija, toinen on välittäjä jne. Mies- ja naispappeuden vertailu on tarpeellinen, mutta sitä vaikeuttaa juuri tämä aivan erilainen käsitys viran/ virkojen sisällöstä ja merkityksestä ja olemuksesta

4. Ehtoollinen vastaan messu-uhri: Rooman messu-uhri ei "vastaa" luterilaista ehtoollista. Paljon on yhtäläisyyksiä, mutta kokonaisuus on täysin toinen.

Kärjistetysti: ehtoollisyhteyttä varten tarvitaan se, että molemmilla kirkoilla on ehtoollinen. Messu-uhrin ja ehtoollisen vertaaminen toisiinsa ei onnistu. Luther ei sitä edes yrittänyt. Hän tuomitsi messu-uhrin paavinkirkon harhaksi, mitä se todella oli ja on.

5. Rooman kirkko käsittää itsensä edelleen ainoaksi oikeaksi kirkoksi maailmassa, ja samalla Kristuksen tosi kirkoksi maan päällä.

Muita harhoja voitaisiin lisätä, mutta tämä oli kahden lauseen kommentti.

Takaisin
=> System.teol.