Takaisin
=> System.teol.

Usko, toivo ja armahtava Jeesus

Tarjotaan mielipidepalstalle Kotimaa-lehteen

 

TT Vesa Hirvosen useampi kirjoitus rakkauden voimakkaasta erottamisesta uskon alueesta herättää kysymyksiä.

Teologiassa ko. jako on tehty usein, ja UT erottaa myös nämä käsitteet. Tiettyä taustaa erottelulle toki on. Uusi ongelma on sen sijaan tämä: lukija saa käsityksen, että kun rakkaus erotetaan uskosta, ja rakkauden myötä siirrytään eettisten ratkaisujen alueelle, onkin kysymys totuudesta jäänyt pois, sivuun, unohdettu.

Rakkauden mittana sanotaan käytettävän Jeesusta ja hänen esimerkkiään. Keskustelua käydään siis piirissä, jossa Jeesus tunnetaan. Jeesuksesta kerrotaan, että hän oli ”täynnä armoa ja totuutta” (Johannes 1). Mihin jää Jeesuksen totuus rakkauden alueelle siirryttäessä? Emme voi erottaa, irrottaa tai karsia pois totuutta ainakaan tässä sanan kohdassa kuvatusta rakastavasta ja armahtavasta Vapahtajasta.

Kirjoittaja tuntuu jollain tavalla oletettavan, että Jeesus kyllä liittyy totuuteen uskon alueella, mutta ettei hänen totuutensa enää esiinny rakkauden alueella.  

Unohtuiko Jeesukselta totuus hänen armahtaessaan syntisiä? Aviorikoksen tehnyt nainen sai täyden synninpäästön ja sanat ”Mene, äläkä enää syntiä tee!” (Joh. 8) Rakkaus ja totuus olivat yhdessä. Portolle Jeesus sanoi rakkaudessaan tähän tapaan: syntisi on annettu anteeksi, uskosi on sinut pelastanut (Lk. 7). Kuten aviorikoksen tekijän, niin myös tämän naisen Jeesus vapautti ympäristön tuomioista. Sama armahtava, anteeksiantava rakkaus kohtasi Sakkeuksen, publikaanin ja monet muut, kunkin näistä yksilönä, synnin luonteesta riippumatta. Rakkaus ja totuus olivat aina yhdessä, lyhentämättöminä.

Entä me itse, me, jotka näitä kirjoituksia julkaisemme? Eikö se Jeesus, josta puhumme, tiennyt totuutta meistä ja ole näin ollen totuus, se totuus, joka paljasti meille, mitä me todellisuudessa olemme? Emmekö mekin kohdanneet samaa Jeesusta meitä rakastavana, armahtavana Jeesuksena? 

Uskon ja rakkauden erottaminen ovat itselleni tuttuja monesta teologianhistoriallisesta yhteydestä. Tapa, jolla erottelua nyt on pyritty tekemään, tuo kuitenkin mieleen jonkinlaisen ’totuudettoman Jeesuksen’, joka on siirretty (siirtäjien itsekään sitä huomaamatta?) jonnekin kauas luodun, langenneen ja hänen sovittamansa maailman todellisuudesta. Liekö sellaisessa Jeesuksessa paljon rakkauttakaan? Ajatus ”rakkaudesta ilman totuutta” voi tarkemmin katsottaessa osoittautua melko oudoksi linnuksi kristillisen (totuuden ja) rakkauden suurenmoisen ihanalla taivaalla. Vai ollaanko myös rakkautta ja Jeesusta irrottamassa toisistaan? Juhani

Lindgren, tutkija, Hämeenlinna

Takaisin
=> System.teol.