Takaisin
=> System.teol.

Uhri Pahalle on kauhistuttava

Elämään-lehteen

 

Paloittelusurmat ovat taas herättäneet kysymyksen ihmisuhreista ja saatananpalvonnasta. Näihin surmatekoihin voidaan päätyä melko erilaisten tapahtumasarjojen välityksellä, mutta on myös mahdollista hahmottaa tietty neliportainen kaava, jonka mukaan tilanne kehittyy kohti karmeaa loppuaan. Lukija ymmärtää varmasti, ettei aiheen luonteen vuoksi asioita voi eikä ole hyväkään sanoa kovin yksityiskohtaisesti. Myös muut kuin saatananpalvojat voivat tehdä joitain alla mainituista asioista.

1. Paha siemen ja sen juurtuminen
Saatananpalvontaan päätyvän pienyhteisön ensimmäinen kosketus persoonalliseen Pahaan tapahtuu esim. niin, että ryhmän jäsen, tavallisesti sen perustaja ja/ tai johtaja, avaa itsensä intialaisperäisille uskonnollisille ja filosofisille vaikutteille Intiaan tapahtuvan matkan yhteydessä tai muualla. Henkilö kokee löytäneensä jotain kauan etsimäänsä, ja haluaa jakaa sitä muillekin. Kosketuskohta hinduperäiseen uskonnollisuuteen voi olla hyvinkin monimuotoinen. Oleellista on vaikutteiden kritiikitön omaksuminen. Tietynlaisella tanssilla ja musiikilla on kaikesta päättäen tärkeä rooli tässä kosketuksessa.

Toinen Pahan siemenen löytöpaikka on "hevi" musiikki eli heavy (metal) rock, jonka kuuleminen vie erityisesti nuoren ihmisen kuin huomaamatta mukaansa. Musiikkiin liitetyt kristillisen uskon ja Jumalan hyvien luomisjärjestysten vastaiset ja niitä pilkkaavat laulun sanat muuttavat mukanaolijan ajattelua ja asenteita voimakkaasti. Suomessa Tuskarock -festivaalit ovat yksi tähän yhteyteen kuuluvista tilanteista. Pahan kosketus tulee todelliseksi myös salatieteitten eli okkultismin eri alueiden (magia, ennustaminen, spiritismi) välittämänä.

2. Kylvöä kastellaan
Pienyhteisö syntyy johtajan ympärille, ja ruokkii itseään em. musiikilla, intialaisperäisillä uskonnollisilla vaikutteilla ja niiden nykyaikaisilla muunnoksilla sekä osallistumalla saatananpalvonnan menoihin. Huumeet tulevat kuvaan, vaikkeivät kaikki huumeiden käyttäjät tietenkään ole yhteydessä saatananpalvontaan. Ryhmä kiinteytyy, sen johtosuhteet vahvistuvat ja eristyneisyys normaaleista elämänkuvioista kasvaa. Avoimuus okkultismille lisääntyy.

3. Tarvitaan uhri
Meno jatkuu, ja ennemmin tai myöhemmin ryhmältä vaaditaan uhri Saatanalle. On vaikea sanoa, merkitseekö tämä ryhmälle pelkoa ja kriisiä, vai otetaanko tieto uhrin vaatimisesta vastaan "luonnollisena" ja jo ehkä pitkäänkin "odotettuna" asiana. Uhrin valinnassa päädytään eläinuhriin, aluksi esim. kotieläimeen, usein koiraan. Uhrin tarvetta tai aihetta ei välttämättä ajatella tai ilmaista tarkasti. Se vain "tarvitaan", ja niin siitä muodostuu pakko, jonka perimmäisenä aiheuttajana on siis Saatana.

4. Eläinuhri ei riitä
Uhrin antamisen jälkeen "rauha" ei palaakaan. Mitään todellista rauhaa ryhmässä ei tietenkään ole eikä ole koskaan ollutkaan. Johtaja välittää uuden uhrivaatimuksen: eläinuhri ei riitä, tarvitaan jotain enemmän, tarvitaan ihminen. Saatanan tahdonilmaus on riittävän selvä, ja asiassa aletaan toimia pakon alla. Annettava uhri löytyy luontevimmin omasta ryhmästä. On vaikea sanoa, miten uhri valitaan. Asiasta keskusteltaessa sanotaan usein, että uhriksi valitaan ryhmän heikoin. Miten tämä määritellään ja mitä perusteita tarkasti ottaen käytetään, riippuu tilanteesta. Ryhmä kuitenkin jakaantuu - nopeasti tai kenties pitkän keskustelun jälkeen - niin, että koko muu ryhmä ryhmä on uhriksi valittua vastaan ja alistaa hänet kuolemaan. Surmaan voi liittyä erilaisia palvontamenoja ja okkultistisia käytänteitä, myös paloittelua. "Vilpittömin mielin" palvontaan mukaan lähtenyt menettää julmalla tavalla henkensä ja hänen tovereistaan tulee Saatanan ohjelmoimia murhaajia.

"Ihmisverta Pahan alttarille."
Ihmisuhrin todellisuus on perinpohjin kauhistuttavaa ja pelottavaa. Kaikki saatananpalvontaan tavalla tai toisella kytkeytyvät eivät tietenkään suorita tällaisia rituaali- tai kulttimurhia, mutta valmius niihin kasvaa aina kun ollaan aktiivisesti kosketuksissa pimeyden valtoihin. Vanhan testamentin aikana vaadittiin ja annettiin erilaisia ihmisuhreja, mm. lapsia poltettiin Molok-jumalalle (2 Moos 18:31 ym.). Käytäntö syntyi Israelin lähellä olevien pakanallisten uskontojen vaikutuksesta. Ihmisuhrit olivat aina ja kaikissa tapauksissa Herralle kauhistus, mistä Jumala uusiutuvasti muistutti kansaansa.

"Alttiuden kengät rauhan evankeliumille" meidän kristittyjen raskaisiin ja hitaisiin jalkoihin merkitsevät paljon, samoin "kaiken tekeminen koko ajan rukoillen", mihin Ef. 6. luku myös viittaa. Ilman huolen kantamista ja rakkautta ei tässä taistelussa selvitä, mutta sitä ja kaikkea muuta saa pyytää Vapahtajalta. "Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana" (Ef 6:16-17). Sanaan perustuva uskonvanhurskaus on välttämätön ja riittävä suojamme.

Takaisin
=> System.teol.