Takaisin
=> System.teol.

Vankeja vastoin tahtoaan?

Hämeen sanomat. Maaliskuu 2005.


Tomi S. Mäkinen haluaa tarkentaa käsitemäärittelyitä (1.3.). Arvostan sitä, sillä joudun lähes päivittäin kohtaamaan erilaisia käsite-eroja ja luokitusongelmia. Yllättäen jouduin jokin myös aika sitten tutustumaan usean eri uskonnonfilosofin ajatuksiin. Totesin jälleen, että kristityn, agnostikon ja ateistin rinnakkaisluokittelu on yleinen käytäntö, vaikka toki joissain tilanteissa on toisin. Kun on kysymys kolmesta eri henkilöstä, jotka tunnustautuvat ateistiksi, agnostikoksi ja kristityksi, on luonnollista puhua heistä yhdessä.

Vastauksena Mäkiselle totean, ettei poliittisista puolueista tietenkään tule uskontoja sen perusteella, että ne esittävät tietyn ohjelman ja pyrkivät levittämään sitä. Puolueiden viitekehys, myös kristillisten, on politiikka ja yhteiskunta, kun taas puhe siitä, mitä ja miten Jumalasta uskotaan tai ei uskota, liikkuu usko(nno)n viitekehyksessä ja terminologiassa.

Poliittiset ja muut ideologiat voivat kyllä joskus saada voimakkaita uskonnollisia piirteitä, mistä mm. kommunismi, antisemitismi ja natsismi ovat esimerkkejä. Heillä on kulttinsa, symbolinsa, sanomansa ja tunnustajansa.

Toki jokainen voi nimetä uskonsa tai sen puutteen haluamallaan tavalla. Olen vain viitannut yleiseen käytäntöön sellaisena kuin olen sen ymmärtänyt. Yllämainitussa kirjallisuudessa ateismin uskonnollisia piirteitä ei myöskään vierastettu. Totean myös, ettei keskustelu sanoista, termeistä ja käsitteistä ole kovin rakentavaa. Tarpeellisempaa olisi puhua itse asiasta, teismistä ja a-teismista sekä Jumalan todellisuuteen liittyvästä tiedon saamisesta. Ja meistä vangeista.

Tunnustan nimittäin olevani vanki, "Kristuksen vanki". Hän ja hänen sanansa on auktoriteettini. Elämäni on valitettavan kaukana Jeesuksen ihanteista, pyhyydestä ja rakkaudesta, mutta saan silti uskoa häneen Vapahtajanani ja elää syntien anteeksisaamisessa. Kristillinen maailmankatsomus on myös avannut perusteet sille, ettei tutkimustyössä tarvitse eikä voi olla sidottu naturalistiseen suljettuun maailmankuvaan eikä tietoteoreettiseen kehyksistöön, jossa jo ennalta leikataan pois osia todellisuudesta ("Jumalaa ei ole", "hänestä ei voi saada tiedollista tietoa" jne.).

Jokainen on omien ennakkolähtökohtiensa enemmän tai vähemmän sitoma. Positivismin romahdus selvensi tätä näköalaa entisestään. Tämän(kin) tosiseikan tiedostaminen on osoittanut järjen ja tieteen rajoitukset entistä selvemmin tieteisuskon kaikkivoipaisuuden sijasta.

Myös agnostikko ja ateisti ovat ennakkolähtökohtiensa, tietoteoriansa ja siitä nousevien maailmankatsomustensa seuraajia, "vankeja". Toivon heiltä enemmän sellaista vapautta, että he katsoisivat rohkeasti myös Jumala-uskon ja häntä koskevan tiedollisen tietämisen mahdollisuuksiin. Yhtäältä kristillinen usko, toisaalta naturalistinen tieteisusko ja kolmanneksi tämän päivän moninaiset huuhaat mm. steinerilaisuudesta alkaen ovat kaikki kolme keskenään varsin erilaisia.

Takaisin
=> System.teol.