Takaisin
=> System.teol.

Miksi tiede on länsimaista?

Naisesta, luovuudesta ja tieteestä.
Kirjaesittely Päiviö Latvuksen kirjasta Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on länsimaista?
Esipuhe prof. Jukka Kemppinen. Liitteenä alueellisen kulttuurikehityksen diagrammeja. 507 s. 2000. Omega-kirjat. Espoo


Päiviö Latvuksen tutkimus avaa maassamme ainutlaatuisella tavalla eräitä keskeisimpiä näköaloja länsimaisen tieteen ja yhteiskunnan muotoutumiseen sekä siihen, miten kristillisen uskon omaksuminen kytkeytyy tähän kehitykseen. Naisen ja lapsen arvostus, kristillinen avioliittokäsitys, herkkyys ja luovuus paljastuvat tutkimuksessa merkittäviksi tiedekäsitystä rakentaviksi tekijöiksi. Vaikka teos selvästi keskittyy tutkimuskohteensa ydinasiaan, se on (juuri siksi!) otteeltaan sanan parhaassa mielessä poikkitieteellinen ja käsittää kulttuurin ja naiseuden arvostuksen historiaa, tieteenhistoriaa erityisesti tiedonhankinnan (tietoteorian) näkökulmasta, kirkkohistoriaa, uskontoteologian seuranta (mm. magiasta ja animismista vapautumista seurataan tarkasti), huomattavissa määrin filosofian historiaa sekä psykologian ja ihmiskäsityksen historiaa - ja kaiken tämän keskellä se on kirja naisesta, lapsesta, perheestä, rakkaudesta, avioliitosta, itsetunnosta, kristillisestä uskosta, Jumalan luomistyöstä ja siitä, miten tämä kaikki näkyy ihmisen luovuudessa ja luomakunnan tutkimisessa.

Kirjan rakenteessa näkyy yhtäältä valtava tietomäärä satoine nimineen ja asioineen, toisaalta koko ajan jäntevästi koossa pidetty parin kolmen keskeisen juonteen kimppu, jota seurataan läpi historian. Näitä juonteita ovat yhtäältä naisen arvostaminen äitinä, puolisona, tyttärenä sekä kaikkeen tähän liittyvä herkkyys ja rakkauden kokeminen. Toisaalta tärkeä juonne on luonnon empiirinen tutkiminen, joka on ratkaisevalla tavalla avannut ovia nykyiselle tieteelle. Käsittelemiinsä juonteisiin tekijä liittää deduktion ja induktion kahtaisuuden, matematiikan, runouden ja taiteen arvostamisen ja kehittymisen sekä kautta linjan kysymyksen kaiken tämän vaikutuksesta ihmisen luovuuteen. Asioiden etenemisten ja taantumien kaudet historian eri aikakausina nostetaan selvästi esiin, samoin eri maiden kehityskulkujen erilaisuus. Jäntevyys otteessa ja ilmaisussa tekee kirjasta helposti seurattavan valtaisasta asiamäärästä huolimatta.

Keskeistä hypoteesia pohditaan eri juonteiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja syy-seuraus -suhteiden näkökulmasta. Missä yhtäältä naisen ja perheen arvostus ja toisaalta ulospäin suuntautuva empiriinen luontoon kohdistuva mielenkiinto kohtaavat ja vaikuttavat harmonisesti yhdessä, siellä myös tiede ja tutkimus kehittyvät. Tietoteoreettisesti tarkastelun polttopisteessä on yhtäältä Platonin idealistinen rationalismi ja sen sukulaisilmiöt ja kannattajat, toisaalta Aristoteleen empirismi. Kumpaakaan ei voi hylätä, vaan eräät näköalat molemmista kuuluvat yhteen ja tulee pitää yhdessä samalla kun kummallakin taholla esiintyneet traagiset virhearvioinnit on jätettävä syrjään.

Kristillisen uskon vaikutuksen levitessä kehityksen hyvät juonteet vahvistuvat ja pääsevat vaikuttamaan länsimaisen tieteen katalysaattoreina. Tärkeintä on Jumala-kuvan muutos kohti UT:n ilmoittamaa käsitystä ja ihmisten omien tuntojen vapautuminen kohti toisen kunnioitusta ja rakstamista, kohti oikeudenmukaisuutta sekä luonnon vapaata ja rohkea tutkimusta. Jälkimmäinen painottuu Aristoteleen antaman suunnan mukaan. Platonin matemaattisuus taas tukee tieteen ja luovuuden kehittymistä yhtäältä ajatuksella luonnon rakenteellisesta harmoniasta ja toisaalta tutkimushavaintoina saadun aineiston kaikinpuolisella rationaalisella järjestämisellä ja tulkinnalla. Platonin tietoteoreettinen rationalismi siis rohkaisee matematiikan käyttöä rationaalisissa toiminnoissa. Tekijä on terävästi tietoinen rationalismin ja rationaalisuuden oleellisesta erosta, ja antaa tämän(kin) erottelun ohjata analyysia kautta linjan. Samoin dynaamisten ja mekanististen käsitysten erolla on erittelyllä suuri merkitys.

Kirjoittaja nostaa myös jatkuvasti esiin kysymyksen siitä, miten vanha aines (esim. tietyt antiikin elementit) ja uusi aines (historian henkilön kulloinenkin elämäntilanne ja siinä tehdyt kannanotot) vaikuttavat toisiinsa uuden tulkinnan tai suunnan syntyessä ja vahvistuessa. Kysymys on analoginen klassiselle perimä - ympäristö asetelmalle. Kirjoittajan oivallus on painottaa uuden tilanteen ja kulloisenkin subjektin asemaa näissä erittelyissä.

Esimerkkinä käsittelystä nosta esiin teoksessa hamotellun historiallisen poikkileukkauksen lähes tuhannen vuoden takaa. Naisen ja lapsen arvostus, miehen mallin muuttuminen raa'asta huomaavaksi ja hoitavaksi, aviosuhteen uusi arvostaminen, eroksen ja seksin eron hahmottaminen, sosiaalisuus, empatia, ystävyys, sallivuus, kirjainorjuuden lieventyminen, mielikuvituksen vapaus, itsetuntemuksen ja samalla vuorovaikutuksen kasvu, tasavertaisuus, ritari(llisu)us sekä (ei pelkästään tietoteorian näkökulmasta tapahtunut) Aristoteleen esiin nosto olivat pian ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen myönteisesti vaikuttaneita tekijöitä Latvuksen perushypoteesin näkökulmasta. Yliopistojen nousu oli ovella smaan aikaan!

Latvuksen suorittama aineiston käsittely tuottaa joissain kohdin kuta kuinkin saman tuloksen kuin lähetys- ja kirkkohistorioitsija Kenneth Scott Latouretten (1884-1968) hahmottama historian aaltoliikeen heilahtelu vuoksi- ja luodeilmiönä (advance-recess). Latvus näkee nousun merkkejä jo 900-luvun loppupuolella kuitenkin selvemmin kuin Latourette, jolta myös puuttuu tähän vaiheeseen kohdistettu naisen ja lapsen arvostuksen ja empirisen tutkimuksen tarkkailu kuin mikä Latvuksella on läpi historian antiikista alkaen. Latouretten painavimpia teesejä oli kristinuskon vapauttavan vaikutuksen ja tieteen (myös lääketieteen, tekniikan, teollisuuden, elintason nousun) keskinäinen syy-yhteys, minkä kasvun hän liitti lähetystyön etenemiseen ja evankeliumin laajempaan leviämiseen myös länsimailla (herätykset, teologisen opetuksen nousu, kristilliset oppilaitokset). Latvuksen perushypoteesi luo kuitenkin naisen arvostuksen myötaä hieman toisenlaista paradigmaa kuin lähetyshistoriaan sovellettu Latouretten vuoksi-luode -rakenne.

Kirjoittaja pohtii islamin vaikutusta tieteen kehitykseen avoimin mielin antaen sekä tunnustusta että kritiikkiä. Perusteesiinsa liittyen Latvus kyselee aiheellisesti, mikä kielteinen vaikutus oli isä-suhteen puuttumisella Allah-kuvasta. Eräiden islamin tiedemiesten matematiikka ja kirjallinen (mm. käännös)työ vei rationaalisuutta eteenpäin. Erityisesti shiialainen suunta sisälsi islamin alkuvuosisatoina niitä painotuksia, joista löytyi henkistä yhteyttä juutalaisuuteen ja kristinuskoon (mm. naisen ja lapsen kunnioitus) ja sitä kautta luovuuteen. Ismaelilaisista on todettavissa samaa. Kirjoittaja on oivaltanut varsin selvästi myös sen, miten islamin vaikutukseen on usein ja ratkaisevaslla tavalla sisältynyt edeltävä tai samanaikainen kristillinen vaikutus, esim. nestorialaisten kristittyjen vaikutus kulttuuriin Syyriassa ja siitä itään olevill alueilla. Koska Jumala-kuva on tärkein tekijä tieteen avautumisessakin, ja koska se määrää maailmankuvaa, on jälkimmäisen tarkastelu historian eri juonteita seurattaessa välttämätöntä.

Erityisesti fransiskaanneihin lukeutuneiden tiedemiesten merkitys länsimaisen tieteen kehitykselle on ollut ratkaiseva, vaikka veljestön huippukausi kestikin vain lyhlyen ajan. Heidän ajatuksensa tahdon vapaudesta ja empiirisestä kiinnostuksesta ulkopuoliseen maailmaan nostivat kulttuurikehityksen uudelle tasolle. Kysymys tahdon vapaudesta tässä ei liiku samalla akselilla ja samassa tasossa kuin Lutherin ja Erasmuksen keskustelu sidotusta ja vapaasta ratkaisuvallasta, vaan käsittelee "välttämättömyyden ja mahdollisuuksien" maailmankuvallista problematiikkaa. Fransiskaanien tulkinnat liittyivät esim. Damianin ja Anselmin ajatteluun sekä latinaksi käännettyihin kreikkalaisten ja muslimien teoksiin ja hyödynsivät niitä uudella tavalla. Voimakkaita tekijöitä olivat erityisesti naisellisten arvojen herkkyyden, rakkauden, vuorovaikutuksen intuition ja joustavuuden saama asema fransiskaaninen elämäntulkinnassa. Logiikka ja käytännön empirismi lisäsivät tätä vaikutusta ja siirsivät sen käytännön toimintaan. Kaikki tämä merkitsi luovuuden nousua, jossa saavutettiin uusi merkittävä, tieteellistä ajattelua kehittänyt vaihe 1200-luvn lopulla ja 1300-luvulla. Animistisesta kosmologiasta päästiin kurkistamaan luomistyön hallitsemaan maailmankuvaan!

Kehitys jatkui kiihtyvällä vauhdilla nimenomaan viimemainitun näköalan noustessa etualalle protestanttisessa maailmantsomuksessa, jossa ilmoituksen arvostus nousi ja palasi UT:n lähteille. Jumalan kaikkivaltius ja samalla tiedemiehen nöyryys tutkijana ja armahdettuna syntisenä Jumalansa edessä aukaisivat yhä uusia näköaloja, joita mm. fransiskaani Grosseteste Oxfordissa ja nominalistit (mm. Wilhelm Okkamilainen) avasivat. Samalla kun aristotelismi nousi, tarvittiin kuitenkin myös Platonin matemaattista maailmankuvan tukea empiirisen havainnonnin rinnalle. Usko ja totuus alkavat kytkeytyä toisiinsa. Deduktio saa rinnalleen induktion, rationalismi empirismin, ja näiden yhdistyessä toisiinsa alkaa nykyisen luonontieteellisen ajattelun läpimurto (Galilei). Luonnontiedettä tuli ja sai tarkastella Jumalan luomistekojen tutkimisen näkökulmasta. Luonnonmagia alettiin ymmärtää oleelliseksi esteeksi tieteen etenemiselle.

Samaan hengenvetoon tekijä painottaa naisen aseman, avioliiton suuremmoisuuden, puolisoiden tasavertaisuuden ja yleisemmin ihmisrakkauden vaikutusta ajatuksen ja luovuuden vapautumiselle. (Harvoin mainittu teksti 2 Piet. 1:7 voisi käydä yhdestä avainjakeesta juuri tässä.) Yleisen pappeuden oivaltaminen vapautti uusia hengellisiä - ja henkisiä - voimavaroja. Uudella ajalla prostestanttinen perhe-etiikka, josta usein tosin langettiin, oli herkempi, rakkaudellisempi ja voimakkaammin luovuuteen rohkaiseva kuin katolinen; Rooman onneton selibaatti lamaannutti ilmeisesti myös sitä avioelämää, mikä oli ruohonjuuritasolla sallittua. Perhekäsityksen nousun rinnakkaisilmiönä piirtyy esiin protestanttisten maiden kansanopetuksen yleisesti ottaen oleellisesti parempi tila Lutherin perinnön yhtenä juonteena. Tässä yhteydessä olisi hyvin voitu mainita myös Comeniuksen äidinkoulu-idea, joka olisi vahvistanut varsin selvästi kirjoittajan yleisteesiä. Tila on kuitenkin asettanut rajansa, ja priorisointia on pitänyt tehdä kautta linjan. Joku poisjättö valtavasta asia- ja henkilömäärästä ei ole lisäksi vähimmässäkään määrin yllättävää - sellaisesta suurtyöstä on tässä kirjassa kysymys.

Galileo, Bacon, Descartes, Boyle, Newton, Locke, Pascal... Luetteloa voisi jatkaa. Lopullinen läpimurto tapahtui 1800- ja 1900-luvuilla. Mutta rinnan tämän kehityksen kanssa kasvoi myös usko ihmisen itseriittoisuuteen ja "jumalallisuuteen", samoin deismi, panteismi, lyonnonmystiikka, ateismi - kaikki tieteen kehityksen voimakkaita jarruja. Newtonin hengellinen ja henkinen romahdus ovat järkyttäviä ja ne heijastavat sitä, mikä on monen menestyneen tiedemiehen loukku, ylimittoihin paisuva "minä itse". Toisaalta hänen kauhistumisensa paaviudesta ja Marian palvonnasta todistivat suuresta järkevyydestä - jota kukaan uskova(kaan) ei koskaan saisi menettää. Myöhemmin myönteistä juutalalais-kristillistä kaikkivaltiaan Jumalan tunnustavaa luovuutta kokenutta tiedemiessarjaa jatkoivat mm. Faraday, Maxwell, Bohr ja Einstein.

Latvuksen tutkimus avaa Suomalaisessa tutkimuksessa aivan uutta paradigmaa, joka arvioi luovuuden heräämistä naisen, lapsen, rakkauden arvostamisen näkökulmasta. Kirjoittaja on osoittanut uraa uurtavaa ja merkittävää luovuutta tämän paradigman muotoilemisessa ja hypoteesinsa (osittain myös itsekriittisessä ja) luottamusta herättävässä tarkastelussa.

Takaisin
=> System.teol.