Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Tammikuun 22 päivänä, Ps. 86:11

 

Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin (Ps. 86:11).

Mitä minua auttaisivat, vaikka kaikki ihmiset minua suosisivat, puolustaisivat ja syntini unohtaisivat, jos Jumala ne muistaa ja niitä soimaa? Ja toisaalta mitä minua vahingoittaisi, vaikka kaikki luodut kuormaisivat päälleni syntiä, jos Jumala antaa anteeksi ja vapauttaa niistä? -

Vilpittömän ihmisen on siis alati pelättävä Jumalan tuomiota hänessä olevan vanhan ihmisen tähden, jota vastaan Jumala on. Tämän pelon ohessa on pantava toivo armoon Jumalan laupeuden tähden. Meissä oleva uusi ihminen vastustaa vanhaa. Näin se suostuu Jumalan tuomioon. Samassa sydämessä asuu siis pelko ja toivo. Jumalan tuomio synnyttää pelon, mutta pelko panee huutamaan avuksi ja avuksi huutaminen saavuttaa armon. -

Niin kauan kuin tämä vanha ihminen on elossa, - - - ei Jumalan tuomio [voi] unohtua. Jos sen sijaan ei olla Jumalan tuomion pelossa, elämä hänen edessään ei ole vilpitöntä.

 


Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:   Jotkut Lutherin ilmaisut saattavat kuulostaa kovalta lailta, jopa lainomaisilta. Teksti on otettava hyvin käytännöllisenä ohjeena ja realistisena muistutuksena uskovan synnistä ja siitä, miten tämän vuoksi ihminen on jatkuvasti valmis vilpistelemään Jumalansa edessä.

Syntinsä tunteva saa kerran toisensa jälkeen huutaa Jumalan puoleen ja pyytää armoa ja anteeksiantamusta. Synnintunto palvelee armoa. Pelko ja toivo mahtuvat samaan sydämeen, syyllisyys ja Kristus eivät mahdu. Huomaamme, että Luther ei pelännyt julistaa lakia. Mutta vilpistelynsäkin saa uskoa anteeksi.

Takaisin
=> Päivän Sana