Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Tammikuun 29 päivänä, Room. 14:4

 

Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa (Room. 14:4)?

Opi, että Kristus on ihmeellinen pyhissään. Varo siis tuomitsemasta ketään, ellet selvästi näe ja kuule hänen puhuvan ja uskovan evankeliumia vastaan. Toisaalta saat vapaasti tuomita Kristuksen ulkopuolella ja perkeleen alaisena olevaksi sen, joka puhuu ja vaikuttaa evankeliumia vastaan. Rukoile kuitenkin hänen puolestaan ja nuhtele häntä kääntääksesi hänet.

Kun sen sijaan tapaat jonkun, joka ylistää ja pitää kunniassa evankeliumia, käyttäydy Paavalin sanojen mukaisesti: "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään" (Room. 14:4). - -

Kristus tahtoo olla pyhissään sekä salainen että julkinen, samanaikaisesti sekä tarjoutua löydettäväksi että salautua. Sen tähden hän Hengen hedelmissä … sallii ilmetä eräitä puutteita, joilla hän salaa itsensä, että väärät ja ylimieliset tuomitsijat närkästyisivät häneen.


Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:   Kenet saa ja ketä ei saa tuomita esim. kirkollisissa keskusteluissa? Kysymys ei saa olla lähelläkään elämämme tärkeimpiä kysymyksiä, mutta se pulpahtaa esiin, asemastamme ja tehtävästämme riippuen, toisilla useammin, toisilla harvemmin. Parempi olisi pitäytyä periaatteessa väärän asian tuomitsemiseen ja vasta seuraavassa vaiheessa kohdistaa tuomio jonkun nimeen. Tältäkään emme voi välttyä. Kirkkomme tilanne Suomessa 2005 sisältää niin voimakkaita kristillisen uskon vastaisia unohduksia, luopumista oikeasta opetuksesta ja kannanottoja eettisten poikkeamien puolesta, että Timo Eskolan Ateistit Alttarilla (SRO, 2005) on mitä aiheellisin huuto, varoitus ja kehotus kirkkomme jäsenille ja johtajille.

En vieläkään jaksa uskoa (tänään on 9.10. 2005) silmiäni luettuani pari päivää sitten lehdestä, ettei kirkkomme uusin piispamme (010106 alkaen), Kari Mäkinen, halunnut antaa suoraa vastausta kysymykseen, uskooko hän Jumalan olevan olemassa. Voiko tämä enää olla totta? Salattua uskoa on paljon, ja otamme kantaa tarpeen mukaan julkisiin puheenvuoroihin, koska vain ne ovat tiedossamme. Motiivit pitää jättää useimmissa tapauksissa rauhaan. Piispa Eero Huovinen on jättänyt julkisesti tuomitsematta Antti Kylliäisen julkisen harhaopin. Miksi, ihmettelen. Sielunhoidolliset keskustelut piispan ja papin välillä ovat asia erikseen.

Yleisesti, ei kenestäkään yksilöstä: Elämme pimeää aikaa, jos kirkko alkaa ideologisesti liittoutua Kristuksen kieltävän maailman kanssa. Tuomion ja varoituksen sana ei ole ainoastaan paikallaan vaan suoranainen velvollisuutemme. Silti emme kiivailla(kaan) keskusteluillamme saa vaikeuttaa rauhaa Jumalan kanssa etsivän ihmisen etsintää, kyselyä ja keskustelun tarvetta emmekä antaa hänelle väärää kuvaa evankeliumin hyvästä Vapahtajasta, hyvästä Paimenesta. Hyvän Vapahtajan puoleen saa ja voi aina ja joka tilanteessa kääntyä huutaen, rukoillen ja kiittäen, jopa niin, ettei osaa kaikkea mielessään olevaa edes pukea sanoiksi.

Takaisin
=> Päivän Sana