Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Helmikuun 1 päivänä

Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee (Jaak. 4:7).

 

Olen itse saanut kokea, että perkele on pyrkinyt estämään rukoilemasta esimerkiksi näillä ajatuksilla: Miksi tahdot rukoilla? Etkö tiedä, kuka sinä olet ja kuka Jumala on? Olen kuitenkin Jumalan armon avulla päässyt siihen, etten enää väistä saatanaa, kun hän riitelee minua vastaan. Pyhän Hengen avulla torjun usein hänet hänen omalla miekallaan sanoen: Tahdot pelottaa minua rukoilemasta sillä, että olen syntinen. Ainoa rukoukseen pakottava syy nyt kuitenkin on juuri se, olen suuri syntinen. Siksi tarvitsen Jumalan armoa ja laupeutta. - -

Kun silloin [kiusauksissa ollessaan] aikoo rukoilla, tulee sydämeen tällaisia ajatuksia: Katsopas, olet täynnä pahoja himoja. Et siis voi etkä saa rukoilla. - - Tuntiessasi kiusauksen olevan ankarimmillaan ja ollessasi kykenemätön rukoilemaan, mene heti kammioosi ja rukoile vakavasti Isä meidän tai mitä tahdot. Saat varmasti kokea, että kiusaus lakkaa ja perkele pakenee.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Perkele käy hanakasti kiinni juuri rukoukseen, sillä se haluaa katkaista Jumalan ja syntisen välillä toimivan elämänlinjan. Samoin Perkele väheksyy äänekkäästi Jumalan sanaa ja sen sitovuutta ja ainutlaatuisuutta. On kysymyksessä valtataistelu, ei Perkeleen ja ihmisen välillä, vaan Jumalan ja Perkeleen välillä. Tämän taistelun Perkele on jo hävinnyt lopullisesti Golgatalla ja sitä ennen tapahtuneissa taivaallisissa asioissa, jotka ovat meiltä suurelta osaltaan kätkettyjä (Joh. 12:31).

Perkeleen tähtäyspiste on saattaa kristitty epätoivoon, epätoivoon itsestään eli pahuudestaan ja synnistään sekä näin epätoivoon iankaikkisen elämän saavuttamisesta eli perille pääsemisestä. Oma syntimme ja syntisyytemme on ikään kuin hänen puolellaan. Näitä mainitessaan hän puhuu näennäisesti aivan oikein: olemme tehneet syntejä ja me olemme syntisiä. Tosiasiallisesti hän tässäkin taas tapansa mukaan valehtelee. Hän sanoo puolitotuuden, ja sellainen on valhe. Hän ei voi koskaan sanoa ihmiselle, että vaikka tämä on syntinen, saa hän silti lähestyä armollista Jumalaa, joka on jo sovittanut hänen syntinsä.

Jos Perkele pystyisi sanomaan yllä olevan lauseen, hänestä olisi jo tullut evankeliumin julistaja, ja sitä hänestä ei koskaan voi olla. Perkeleen varsinainen liittolainen meissä on oma epäuskollemme. Se tyytyy väitteeseen, että olemme syntisiä, eikä pyydä armoa Vapahtajalta. Epäuskoonsa kaatui Juudas, Pietari sen sijaan ”selviytyi”. Ja niin olemme mekin saaneet selviytyä tähän päivään asti. Kun hän pitää meissä yllä uskon sanan ja sen kautta vaikuttavan Pyhän Hengen kautta, uskallamme lähestyä syntimme sovittanutta Jeesusta Kristusta. Saamme tehdä sen rohkeasti (Hepr. 4:16), myös ilman ulkoista tai sisäistä riemua, tunnetilastamme riippumatta ja siitä, onko meillä sairautta, surua, pelkoa tai ahdistusta. Yhtä vähän kuin synti, saavat nämäkään asiat estää tulemistamme sille paikalle, jossa meidän armahdetaan taas kerran ja jossa kaikki syntimme saadaan anteeksi.

Takaisin
=> Päivän Sana