Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Helmikuun 3 päivänä

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (Fil. 4:5).

 

Ole aina iloinen Jumalan edessä ja rauhaa rakastava ihmisten keskellä. Elä niin, että teet ja siedät kaikkea, mitä ikinä Jumalan käskyjä rikkomatta voit sietää, että olisit kaikille ihmisille mieleen. Älä vahingoita ketään, vaan hyväksy ja käännä parhaaksi kaikki toisten ihmisten teot. - - Ole tyytyväinen sekä voittaessasi että joutuessasi tappiolle. Et pidä mitään niin rakkaana, että sen tähden joutuisit riitaan toisten kanssa.

Ole rikas rikkaitten ja köyhä köyhien parissa. Iloitse iloisten ja itke itkevien kanssa. - - Näin et tee itsestäsi muille ohjetta, jonka mukaan heidän tulisi myöntyä, taipua ja sopia.

Tämä on oikeaa hyväntahtoisuutta. Se ottaa huomioon toisen ihmisen kyvyn ja taidon. Se hyväksyy kaiken ja kärsii lähimmäisensä hyödyksi ja mieliksi, vaikka siten menetettäisiin omaisuus, kunnia, jopa itse elämäkin.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Jälleen tällä kohdalla paljastuu Lutherin syvä sielunhoidollinen viisaus hänen puhuessaan yksityiselle kristitylle tämän suhteista toisiin ihmisiin. Sanat eivät ole osoitettu kirkkojen johtajille, piispoille, papeille, opettajille ja opista keskusteleville. Ja vaikka ne olisivatkin osoitetut myös heille, niillä ei tarkoiteta välinpitämättömyyttä opista ja totuudesta eikä niistä luopumista.

On kysymys arjen asioista, joista kristitty ei saa tehdä isoja periaatekysymyksiä. Jotkut meistä tekevät yksinkertaisista elämänratkaisuista huikeita peruskysymyksiä, ja saattavat itsensä lähes naurunalaisiksi tekemällä pienestä suurta. Ihminen on ajattelussaan usein niin jäykkä, että pieni eroavuus sanonnoissa, kielenkäytössä, ruokatavaroiden säilyttämisessä, värien yhteensovittamisessa ja pikku poikkeamat kaikissa ”eihän niin tehdä” –asioissa tulevat hänelle paksuiksi muureiksi, joiden yli ja läpi hän pysty näkemään, ei kuulemaan eikä ymmärtämään mitään. Tällaiset joustamattomuudet ovat hajottaneet lukemattomia avioliittoja. Ne ovat tarpeettomia tragedioita, jotka rikkovat inhimillistä yhteyttä, läheisiäkin ihmissuhteita. Siivilöidessään hyttysen he nielevät kamelin ja pakottavat toiset nielemään siivilöimänsä hyttyset.

Ennen puhuttiin pikkumaisista ihmisistä. Nyt kaikki saavat vapaasti toteuttaa pikkumaisuuttaan eli ”toteuttaa itseään”. Pikkumaisuus vie aina kohti tuhoa. Siihen lumipalloon tarttuu aina lisää kaikenlaista, mikä torjuu rakkautta, ystävyyttä ja oikeaa sitoutumista. Pikkumaisuus esiintyy myös uusien oivallusten ja löytöjen torjuntana ja kapeuttaa elämäntulkintoja. Olen tavannut ihmisiä, jotka pitävät tiettyä hoidon tarvetta suorastaan valheellisena. Nyt sekin asia, mitä tässä ajattelen, on hyväksytty lääketieteessä yleiseksi käytännöksi. (En tietenkään puhu mistään huuhaa-vaihtoehtohoidoista, vaan ihmisten urautumisesta, ”korkkiintumisesta” kaikkea uutta ja muutosta vastaan!) Voi meitä ressukoita, tulisiko meistä Vapahtajan eteen nöyrtyviä syntisyytensä tunnustajia koskaan? Jos teemme kaikista asioista maata mullistavia suuria periaatteita täydellisyyden tavoittelussamme ja urautumisessamme, mitä sitten teemme elämämme todella merkittäville asioille? Oikea suurpiirteisyys on lempeyttä. Se on kristillisen rakkauden yksi puoli. Samoin se, että olemme uskossa ja opissa luotettavia.

Takaisin
=> Päivän Sana