Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Helmikuun 4 päivänä

Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi (Room. 15:1).

 

[Meidän] tulee - - tehdä ero kahdenlaisten ihmisten välillä, heikkojen ja väkevien, lammasten ja lammasten välillä. Jos susi on purrut lampaan henkihieveriin ja sinä lampaaseen vihastuneena sanot sen olevan väärin, että se on haavoilla – ja käsket sen seuraamaan muita, terveitä lampaita laitumelle ja lammastarhaan, kukapa ei sanoisi sinua mielettömäksi.

Kristus ja hänen evankeliuminsa ei tee näin. Hän ei hylkää sinua, vaikket heti voikaan käsittää evankeliumia ja tulla väkeväksi. Hän ottaa huomioon sen, että olet haavojesi heikentämä. Hän ottaa sinut ystävällisesti hoitoonsa, opettaa oikeaa totuutta ja vapauttaa sinut kaikista ihmissäännöistä. Hän suvaitsee sinua, vaikket voisikaan noista säännöistä heti luopua - - [Hän] antaa sinun tehdä niin kuin osaat ja mihin olet tottunut kunnes tulet terveeksi ja ymmärrät koko totuuden.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Tässä puhutaan maailman kolhimasta, monin tavoin langenneesta ihmisestä, joka haluaisi kuulua Jeesuksen laumaan. Monilla seurakuntien paimenilla voi olla niin tiukat ja korkeat vaatimukset toisille, ennen kuin nämä saavat tulla yhdeksi muista lampaista, että heikko ja haavoille lyöty lammas on ymmällä, ei jaksa kysellä ja kääntyy lopulta pois. Muistan tapauksen, jossa uskoon tullut alkoholisti katsottiin ulos uskovien yhteydestä, koska hänen vuosikausia kestäneen lankeemuksensa (puhutaan myös alkoholismista sairautena, joksi väärinkäyttö aikanaan muuttuu) merkit näkyivät liian selvästi. Hän vietti loppuelämänsä lähes yksin vain muutaman kristityn pitäessä häneen yhteyttä, ilman seurakuntayhteyttä. Alkoholismiinsa hän ei saanut uskovilta mitään apua, aa-kerho oli tälle hyvin koulutetulle keski-ikäiselle miehelle jo tarjonnut kaiken, minkä se voi.

Moni uskon tielle lähtevä on arka ja säikky, ei tunne uskovien yhteiselämän kaikkia muotoja, ja kristillinen kielenkäyttö on hänelle uutta. Jotkut seurakunnat ottavat hänet Jeesuksen armohoidon varassa yhteyteensä, toiset eivät. Useimmiten on kysymys aikaisemman (tai nykyisen) epäuskossa eletyn elämän tavoista, jäljistä, mielipiteistä ja käyttäytymiskaavoista. Tänä päivänä moni kristitty elää avoliiton omaisissa suhteissa, mutta kun hän aidosti tunnustaa Kristuksen, ei häntä saa sulkea hänelle tukea antavasta, rakkaudellisesta rukous- ja seurakuntayhteydestä. Muistan toisenlaisen tapauksen vuosien takaa, jossa voimakkaaseen ja aitoon kääntymiskokemukseen tullut mies ei pitkään aikaan osannut luopua kiroilemisestaan! Oli siinä muilla vähän ihmettelemistä, mutta ei häntä tämän vuoksi ajettu ulos.

Japanissa kristityiksi kääntyneet eivät aina osaa heti luopua kodeissaan pitkää olleista epäjumalankuvista ja –alttareista. He elävät aitoa uskonelämää vastauskoontulleen ilossa ja – ajattelemattomuudessa, kunnes yhtenä päivänä he itsekin huomaavat tilanteensa syvän ristiriitaisuuden ja sen jatkamisen mahdottomuuden, ja tuhoavat kuvansa. Jos he sen sijaan alkavat puolustella alttarinsa pitämistä esikoisasemaansa (japanilaiselle tärkeä pointti) tms. viitaten, tilanne on muuttunut syvästi ongelmalliseksi ja voi vaatia uuden alusta alkamisen seurakunnan näkökulmasta. Suomessa Kristukseen uskova voi jatkaa vaikkapa joogaamista puolustaen sitä ruumiinharjoituksena kunnes Pyhä Henki herättää hänet näkemään, etteivät Kristus ja epäjumalat mitenkään sovi yhteen. Joogan taakse kätkeytyy aina, usein äärimmäisen salattuna, vanha intialainen hinduperäinen ”henkijärjestelmä”, minkä ”joogajumpan” johtajan käytös ennemmin tai myöhemmin paljastaa.

Ja vielä aivan toisenlainen esimerkki sopeutumisesta: Moni joukkoon liittyvä on niin karismaattisuuden kaatumisten ja kielillä puhumisten lumoissa, että uudessa seurakuntayhteydessä voidaan mennä aluksi aivan sekaisin hänen toivomuksistaan, vaatimuksistaan ja käytöksestään (kaataminen ei ole koskaan oikein eikä tarpeen, oikea kielillä puhuminen mainitaan selvästi Raamatussa, mutta sen kiivas tavoitteleminen pimentää pääasiat ja ruokkii hengellistä ylpeyttä).

Samalla tiedämme että aika ja kaikkialla syntisten ihmisten kohtaaminen (joita me itsekin olemme) toisten syntisten taholta tarvitsee laupeutta, armahtavaisuutta ja rakkautta. Jos totuus unohtuu periaatteessa, ei laupeuskaan kanna tai ole miksikään hyödyksi sillä se ei ole totuuteen perustuvaa Jeesuksen laupeutta.  

Ekskurssi: Luther puhuu tässä kohdassa lampaista, jotka haluavat lähemmäksi Paimenta. Juuri tässä monen uskovan on helppo mennä harhaan ymmärryksessään,  teoissaan ja arvioinneissaan. Otetaan esimerkki. Kuudennen käskyn alueella hyvin raskaasti langennut henkilö alkoi puolustella syntejään. Veljet ja sisaret näkivät, että katumus tähtäsi aikaisemman statuksen säilyttämiseen työyhteisössä, ei synnin poispanemiseen, lain tuomion alle suostumiseen ja Jumalan armahduksen pyytämiseen ja vastaanottamiseen. Hänen uhreikseen joutuneet eivät saaneet juurikaan huomiota osakseen. Kuitenkin jotkut pitivät häntä – tai yleisemmin ottaen: henkilöä, joka on langennut ja puolustelee lankeemustaan – heikkona, haavoitettuna lampaana.

Käytännön sielunhoitotyössä kohtaamme vaikeita hetkiä, kun tämänkaltainen tilanne kaatuu päälle. Kristittyinä haluamme aina antaa uuden alun mahdollisuuden, emmekä koskaan näe toisen sydämeen Jumalan lailla. Samalla meidän pitäisi kantaa vastuuta siitä, että pysymme kiinni sekä totuudessa että rakkaudessa. Syntejänsä puolustelevalle ja kaikkia tekosiaan aina vain hyvin päin selittävälle voi olla suunnaton apu, kun ja jos hänen valheensa paljastetaan, eikä häntä aleta pitää ”heikkona lampaana”. Jos näin käy, osa laumasta tuomitsee ”tuomitsijat” vahvoiksi lampaiksi, jotka kohtelevat väärin ”heikkoa lammasta”. Nämä ovat suunnattoman raskaita asioita. Voimme tehdä itsevarmuudessamme virheitä. Joskus ihmisen koko elämä on vaakalaudalla, samoin kuin koko seurakunnan, pitkäksi aikaa eteenpäin. Totuus on kuitenkin aina paras kaikille osapuolille, ja rakkaudellinen suhtautuminen henkilöön, vaikka hän osoittautuisikin syntiensä puolustajaksi ja joutuu menettämään esim. kristilliset luottamus- tai muut tehtävänsä.

Takaisin
=> Päivän Sana