Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Helmikuun 5 päivänä

Kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta meillä on toivo (Room. 15:4).

 

Tässä Paavali yhdistää kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen. Raamattu ei vapauta vaivoista, vastuksista eikä kuolemasta. Päinvastoin se julistaa pyhää ristiä. – Nytpä Raamattu kuitenkin lohduttaa ja vahvistaa vaivoissa, ettei kärsivällisyys nääntyisi, vaan murtautuisi läpi ja voittaisi.

On välttämätöntä olla kärsivällinen, koska tämä elämä ei ole muuta kuin kuolemaan tuomitun vanhan Aadamin kuolettamista. Kun toisaalta tulevaa elämää ei voida tuntea, on välttämätöntä, että meillä on jotain, mihin kärsivällisesti pitäydymme. Tartumme näet tähän tulevaan elämään ja pitäydymme siinä. Tämä on Herran sana.   - -

Raamattua käytetään oikein silloin, kun se saa lohduttaa meitä kärsimyksessä, murheessa ja kuolemassa. Tämän vuoksi se, joka ei tiedä mitään kärsimyksestä ja kuolemasta, ei liioin tiedä mitään Raamatun lohdutuksesta. Tätä lohdutusta ei näet opita sanoista, vaan kokemuksesta.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Alussa oleva raamatunlause kuuluu kokonaisuudessaan näin: Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

Tämä Raamatun sana tarkoittaa nimenomaan Raamattua. Se sisältää lohdutuksen jokaiselle sitä lukevalla tai sen sanomaa kuuntelevalle. Lohdutus on syvimmältään kätketty Jeesukseen, josta koko Raamattu tavalla tai toisella julistaa. Hän  on valmistanut meille täydellisen sovituksen, ja näin hän poistaa meiltä iankaikkisen tuomion uhkan häneen uskoessamme. Tämän on syvin, kestävin, voimallisin ja paras lohdutus, mikä syntiselle ihmiselle voidaan koskaan tai missään tarjota. Tätä ei muuta muuksi edes se, ettemme ymmärrämme tuomiosta vapautumisen suuruutta. Se on samalla iankaikkisesta kadotuksesta vapautumista.

Uskova saa olla ja joutuu olemaan kärsivällinen oman itsensä ja toisten sekä koko maailman valheellisuuden suhteen. Uudestaan ja uudestaan kristitty kohtaa synnin ja syntiä. Oma synti nöyryyttää, samoin läheisten lankeemukset. Maailman valheellisuus voi viedä alistuneisuuteen: tuntuu kuin media olisi suurelta osalta muiden kuin totuuden valtojen vallassa ja käytössä. Kaikkea saa sanoa, oli se totta tai valhetta, ei juuri koskaan mediaa vedetä tilille tekosistaan.

Kristitty huokaa sitä, ettei itse tule paremmaksi. Sitten hän huomaa, etteivät Raamatun lupaukset ole muuttuneet. Ne pätevät lankeavalle joka hetki. Siinä on kärsivällisyyden paikka, ettemme masennu, alistu, heitä kesken, kaadu maahan. Saamme ”kaiken suoritettuamme pysyä pystyssä” (Ef. 6:13), vaikka usein kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti vaivumme maahan väsymystämme, heikkouttamme, neuvottomuuttamme ja halustamme heittää kesken. Silti uskon kipinäkin pitää meidän kiinni Jeesuksessa, johon saamme vain katsoa ilman mitään suorituksia. Herra, armahda meitä kamppailussamme! Ja armahda samoin rakkaitamme, ystäviämme, meille esirukouskohteiksi uskottuja, niin terveitä kuin sairaita, hyvin toimeen tulevia kuin köyhiä.

Takaisin
=> Päivän Sana