Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Lokakuun 16 päivänä

 

Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa" (Ps. 14:1).

Näin luonto ja järki aina tekevät: ne eivät mene tuntemisia edemmä. Kun eivät enää tunne, ne kohta uskaltavat kieltää Jumalan sanoen: Ei täällä ole Jumalaa, täällä täytynee olla perkele. Tällainen on korkeakoulujen valo! Näiden pitäisi johdattaa ihmisiä Jumalan luo, mutta ne vajottavat helvetin syvyyteen. Luonnon ja armon valo eivät näe sovi yhteen.

Luonto pyrkii tuntemaan ja olemaan varma ennen uskomista, armo taas uskoo ennen tuntemista. Siksi luonto ei mene omaa valoaan ulommaksi. Armo sitä vastoin käy aivan turvallisesti sisälle pimeyteen vain sanaa seuraten, näytti miltä näytti. Armo pysyy sanassa kiinni, piti luonto sitä totena valheena. Uskolle on ominaista riippua Jumalan pelkässä sanassa. - - Samalla usko kuitenkin näkee paljon sellaista, joka kiusaa sitä, aivan kuin sanan lupaukset olisivat mitättömät ja turhat. - -

[Usko] antaa luonnon jäädä viisaaksi ja on mielellään sen silmissä hullu. Näin usko tulee Kristuksen luo ja löytää hänet.


Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta: 

Keskiajan roomalaiskatolisen kirkon teologia oli Lutherille järjen ja luonnon onnetonta teologiaa. Sillä tiellä ei päästy/ päästy sanan kautta Jeesuksen luo. Esteenä oli mm. Rooman kirkon teologian mahdottomuus suostua ihmisen perinjuuriseen jumalattomuuteen ja pelkkänä lahjana tälle uskossa annettavaan vanhurskauteen.

Rooman teologiassa katsottiin, ettei ”armo kumoa luontoa, vaan täydellistää (tai: täydentää) sen” (Gratia non tollit naturam, sed perficit). Uskonpuhdistus ei rakentanut luonnon eli järjen varaan, vaan uudelle perustukselle, sanan ja Kristuksen varaan, niin että pelastus on yksin uskosta.  

Rooman teologia näkyy vielä nykyaikana siinä peruskatsomuksessa, että Jumalan täytyy tavalla tai toisella uudistaa ihminen ennen kuin tämä voidaan katsoa vanhurskaaksi. Niinpä todellista yksimielisyyttä ei ole saavutettu, vaikka ”Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta” (YJV) on hyväksytty roomalaiskatolisen ja Luterilaisen Maailmanliiton (LML) kesken. Rooma voi kyllä sanoa ”yksin armosta” ja antaa sille oman tulkintansa, mutta se ei voi sano ”yksin uskosta”, kosta se edellyttäisi jumalattoman vanhurskauttamisen hyväksymistä.

Jumalan viisaus on maailman silmissä hulluutta. Näin sanoo Raamattu: ”Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat (1 Kor. 1:19-21).

Takaisin
=> Päivän Sana