Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Lokakuun 19 päivänä

 

Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta (2 Tim. 3:5).

- - [Kristityt] kykenevätkin taistelemaan Perkelettä vastaan ja pitämään pintansa, kun hän [tämä] lakiin nojaten käy heidän kimppuunsa. Kristityt kääntyvät pois laista Kristukseen ja turvautuvat häneen.

Ken tämän osaa, kiittäköön siitä Jumalaa, mutta kavahtakoon osaamasta sitä liian hyvin älköönkä kuvitelko itsestään liikoja. Minä ja minunmoiseni emme osaa sitä vielä niin kuin pitäisi - - Se on sellainen taito, jonka vain kristityt osaavat ja heidänkin on sitä koko elinaikansa opeteltava.

Aivan toisin on laita noiden hengessään ylimielisten, jotka luulevat yksin kaiken osaavansa ja jotka näin ovat etääntyneet siitä kauimmaksi. Nuo viisastelijat ovat tuottaneet kristikunnalle mitä suurimman häiriön ja surkean vahingon. Heidän tähtensä puolueet ja lahkot ovat täyttäneet koko maan ja joka paikassa on ihmisiä, jota eivät palvele Jumalaa eivätkä maailmaa, eivät kuule oikein lakia eivätkä evankeliumia. He halveksivat lakia ja ovat kyllästyneitä evankeliumiin etsien alituista opin vaihtelua.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Luther paljastaa, että hänelle kysymys kristinuskon voimasta on kysymys lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, ei ihmeistä, erikoisuuksista, ei pyhityksestä (josta ei ole muuten mitään muuta kuin hyvää sanottavaa!).

Tyypillisesti itselleen hän varoittaa itseään ja muita ”osaamasta mitään liian hyvin”. Tämä on harvinainen korostus tämän ajan julistuksessa. Luther ei missään tapauksessa eikä koskaan kiellä tai torju varmuutta ja vakaumusta eikä uskon lujaa luottamusta. Hän torjuu inhimillisen itsevarmuuden, joka on kätkettyä ylpeyttä ja ylimielisyyttä.

Lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta piittaamattomat joutuvat Perkeleen saaliiksi. Sellaisilla kristityillä ei ole kumpaakaan, ei lakia eikä evankeliumia. Joka periaatteessa kieltää lain sen eri tehtävissä uskovan elämässä, on menettänyt tai menettämäisillään evankeliumin. Se, joka sotkee evankeliumiin erilaisia vaatimuksia, uudistuksen, rakkauden jne. on menettänyt evankeliumin ja menettänyt myös lain, joka ajaisi hänet näkemään syntinsä ja kiirehtimään Kristuksen luo ehdottoman evankeliumin turviin. Jumalattomana vanhurskautuva ihminen (Room. 4) on ilman jumalattomuutta ja ilman evankeliumia. Sellaista ei Jumala voi vanhurskauttaa. Lapsenkin usko omistaa Jumalan vanhurskauden kun ymmärtää tarvitsevansa oikean suhteen Taivaan Isään, hänen huolenpitonsa, johon tämä kaikki sisältyy.

Takaisin
=> Päivän Sana