Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Lokakuun 20 päivänä

 

Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies. (Luuk 5:8)

Sairas omatunto pakenee luonnostaan Vapahtajaa – kuten tässä Pietari – ajatellen: Voi Jumala, en ole sen arvoinen, että voisin pelastua olemaan enkeleiden ja pyhien parissa. - - Armoa et saa kuitenkaan hylätä syntiesi tähden, sillä kaikkein kelvollisin ja sopivin olet silloin kun tunnet omantuntosi vapisevan ja pyrkivän karkottamaan sinut armosta. Silloin omatuntosi saa lohdutuksen ja voit yhdessä profeetta Miikan kanssa sanoa: ”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi - - heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miika 7:8-9).

Epäjumalia ovat kaikki ne jumalat, jotka eivät ota pois syntiä. Miika sanoo siis oikein, ettei kukaan ole sellainen kuin meidän Jumalamme. Muut jumalat tahtovat löytää, mutta eivät antaa vanhurskautta. Mutta meidän Jumalamme antaa meille vanhurskauden. Hän ei löydä sitä meistä. Sinun ei tarvitse olla epätoivoissasi, vaikka omatuntosi vapisee ja tuntee syntejä - - ja kuta enemmän tunnet olevasi syntinen ja tahtovasi juosta pois hänen luotaan, sitä enemmän sinun on tunkeuduttava hänen luokseen.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Luther on muotoillut uskontoteologian ydintotuuksia kenties kirkkaammin kuin kukaan muu. Yllä olevat lauseet ”Epäjumalia ovat kaikki ne jumalat, jotka eivät ota pois syntiä. Miika sanoo siis oikein, ettei kukaan ole sellainen kuin meidän Jumalamme. Muut jumalat tahtovat löytää, mutta eivät antaa vanhurskautta. Mutta meidän Jumalamme antaa meille vanhurskauden. Hän ei löydä sitä meistä” paljastavat kristillisen uskon ja muiden uskontojen välisen ydineron. Ero on syvimmältään Jumalassa ja tämän tarjoamassaan pelastuksessa. Jumala on kristillisessä uskossa aivan ”toinen ja muu” kuin ei-kristillisissä uskonnoissa. Samoin on pelastus erilainen: kristillisen pelastuksen ja muiden uskontojen pelastuksen välillä on pohjaton kuilu, ero kuin yöllä ja päivällä, kuin valolla ja pimeydellä, kuin totuudella ja valheella.

Tätä eroa eivät monet kristillisten kirkkojen jäsenet tajua ei-kristityistä puhumattakaan. Protestantismi ja katolilaisuus kulkevat eri teitä pelastuskysymyksessä. Kristinusko ja muut uskonnot kulkevat eri teitä Jumala-kysymyksessä. Vielä syvemmälle on tunkeuduttava: miten Jumala- ja pelastuskäsitys ovat suhteessa toisiinsa? Miten Jumala-käsitys vaikuttaa ja pelastuskäsitykseen ja toisin päin, miten pelastusnäkemys vaikuttaa näkemykseemme Jumalasta? Jumalan totuuden maailmassa Jumala ja pelastus ovat keskenään täydellisessä harmoniassa eli Jumalan tarjoama pelastuu heijastaa täysin Jumalaa ja hänen mieltään. Näin ei ole aina ihmisten tasolla. Synnillisyydessään ihminen ei näe pohjaan asti Jumalan ja pelastuksen keskinäistä riippuvuutta ja lankeaa epäjohdonmukaisuuteen ja vääristää jommankumman tai molemmat. Tämä(kin) synti ajaa meidät Vapahtaja luo.

Takaisin
=> Päivän Sana