Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Lokakuun 26 päivänä

 

Hän ravitsee sinut parhaalla nisulla (Ps.147:14).

Tämä tarkoittaa sitä siunausta, jonka Jumala suo tässä ajallisessa elämässä antaessaan meille runsaasti jokapäiväisen leivän. - - Huomaa myös, että tässä sanotaan ”hän ravitsee”, aivan kuin psalminkirjoittaja sanoisi: Hän antaa meille ylen määrin kaikkea hyvää. - -

[Me] käytämme ja nautimme hengissä pysyäksemme iloiten Jumalan lahjoja, mutta emme kuitenkaan noudata tämän psalmin alkusanoja: ”Hyvä on veisata kiitosta.”. Olemme kiittämättömiä emmekä ylistä häntä hänen monista ja suurista hyvistä teoistaan. - -

Kuitenkaan emme siitä [Jumalan varjeluksesta meille ja maallemme] kiitä Jumalaa, emme edes usko, että hän tekee tämän kaiken. Loppujen lopuksi me unohdamme hänen apunsa, kun emme enää ole hädässä ja kun paha on ohitse. Juuri näin me nykyisin elämme, aivan kuin meitä ei olisi koskaan rangaistu rutolla, kalliilla ajalla tai muulla onnettomuudella.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Väärän parannuksen malliesimerkki on, että parannus tehdään jonkun vaivan tai hädän loppumiseksi ja siitä selviämiseksi, mutta itse asiasta, Jumala-suhteesta, ei välitetä mitään. Monet tekivät rintamalla aivan oikean parannuksen kovassa taistelutilanteessa, jotkut ehkä vain ”hätäparannuksen”. Jumala yksin tuntee sydämet. Farao teki hädissään ”parannuksen” monta kertaa, mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, kovana ja vieraana kaikkein keskeisimmälle, Jumalalle.

Hätäparannus ei todista mitään. Egyptissä vitsaus vitsaukselta faraon sydän näytti murtuvan, ja hän käytti nöyrän tuntuisesti Jumalasta sanaa Jahve ikään kuin Israelin Jumalaan tunnustautuen, tunnusti syntinsä ja pyysi rukousta itsensä ja kansansa puolesta. Tämä käytös ei kuitenkaan pettänyt Moosesta – hän tiesi hyvin, miten taas kävisi faraon paaduttaessa sydämensä ties kuinka monennen kerran. Oikeasta jumalanpelosta ei faraon sydämessä ollut kysymys, ja hän pysyi kovana (Egyptin vitsaukset: 2 Mooseksen kirja, luvut 7-12).

Uskovankin elämässä perisynti painaa meitä koko ajan kiittämättömyyteen pelastuksen ja luomisen lahjoista. Emme todella edes tahdo huomata niiden todellisuutta, kuten Luther sanoo. Oikea parannus vie siihen, että tunnustamme olevamme kaikessa ja koko ajan riippuvaisia Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta ja hyvyydestä. Yksikään ajatuksemme, yksikään askeleemme,

Takaisin
=> Päivän Sana