Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Marraskuun 22 päivänä

 

Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette (Matt. 6:8).

Ne erehtyvät suunnattomasti - - jotka turmelevat rukouksensa rukoilemalla paljon suulla, mutta ei koskaan sydämellä. - - Rukouksen täytyy sen sijaan jättäytyä Jumalan totuuden ja lupausten varaan. - - Sillä jos Jumala ei olisi käskenyt rukoilla - -  mitkään luontokappaleet eivät saisi yhteenlasketuilla rukouksillaankaan pyydetyksi yhtä ainoata jyvästä.

- - Rukous ei ole hyvä ja oikea siksi, että se on laaja, harras, suloinen, pitkä tai että anotaan ajallista tai iankaikkista hyvää. Sen sijaan sellainen rukous on hyvä, joka rakentaa ja asettaa luottamuksensa sen varaan, että se tulee kuulluksi Jumalan toden lupauksen ja sitoumuksen tähden. Jumalan sana ja lupaus tekevät rukouksesi hyväksi, ei sinun hartautesi.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Kristillinen ja pakanallinen rukous ovat kuin tuli ja vesi, kuin valo ja pimeys. Näin sanomalla emme tahdo, voi emmekä saa arvioida ei-kristityn rukoilijan ihmisarvoa. Emme siis puhu ihmisestä, vaan hänen rukouksestaan.

Kristillisessä rukouksessa Jumala tavoittaa ihmisen oman sanansa välityksellä niin, että hän käskee rukoilla, kertoo rukouksesta ja sen tuomista vastauksista ja puhuu myös kelvottomista rukoilijoista (Jaak. 1:6-8). Ei-kristillisessä rukouksessa ihminen yrittää tavoittaa jumalansa, mutta jää täydelliseen epävarmuuteen jumalastaan ja rukouksen kuulemisesta. Ei-kristitty ihminen määrittää itse hyvän rukouksen rajat ja luo itselleen omatekoisen jumalanpalveluksen (Kol. 2). Tuloksena on epävarmuuden pimeys.

Kristitty voi joutua odottamaan vastausta rukoukseensa eikä ehkä koskaan tunnista saaneensa sellaista. Hän ei jää pimeyteen, kun Perkele häntä kiusaa siihen, sillä hänellä on sana, Jumalan oma ilmoitus, joka lyö ja tukee, murehduttaa ja tuo iloa, ja loppujen lopuksi pitää meidät uskossa tilanteestamme huolimatta. Hänen kätensä ei ole liian lyhyt auttamaan (Jesaja 59:1) … Pyytäkää, niin teille annetaan kolkuttakaa, niin teille avataan (Jeesus, Matt.7:7) … Minä tiedän, että Lunastajani elää, Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä (Job 19:29). 

Rukous osoitetaan taivaalliselle Isälle, Vapahtajalle Jeesukselle Kristukselle, Pyhälle Hengelle tai kolmiyhteiselle Jumalalle, EI kuolleille, ”pyhimyksille”, Neitsyt Marialle eikä muulle ihmiselle.

Kyllä Jumala tietää tarpeemme jo ennen rukoustamme (Matt. 6:8, lauseen jatko), mutta me rukoilemme, koska uskomme häneen, hänen lupaukseensa ja koska meitä on käsketty heittämään murheemme hänen päällensä (1 Piet. 5:6-7). Rukouksemme jälkeen sen kuulijalla, Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä, on vastuu asiastamme. Tätä totuutta julistavat mm. Psalmit 37-40.

Takaisin
=> Päivän Sana