Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Joulukuun 2 päivänä

 

”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" (Room. 8:15).

Apostoli panee vastakkain ne kahdenlaiset teot, jotka syntyvät lain ja evankeliumin saarnoista. Nämä teot erottavat toisistaan kristityn ja kaikki muut, jotka ovat vailla uskoa eivätkä tunne Kristusta.

Ne näet, joilla on vain laki, eivät voi milloinkaan päästä oikeaan sydämelliseen luottamukseen Jumalaan ja turvaamaan häneen, vaikkakin he tekevät äärimmäisen vakavasti lain tekoja. Kun laki näet oikeassa kirkkaudessaan häikäisee heidät ja kun he huomaavat, mitä laki heiltä vaatii ja kuinka kaukana he vielä ovat sen täyttämisestä, ja edelleen kun se näyttää heille Jumalan vihan, silloin he eivät voi mitään muuta kuin kauhistua ja paeta Jumalaa. - -

Kun sen sijaan käsitetään evankeliumin saarna, joka sanoo, että Jumala ilman meidän ansiotamme ja arvollisuuttamme Kristuksen tähden antaa anteeksi synnin, kun uskomme häneen, silloin saadaan Jumalan armosta rohkaisua lain kauhistusta vastaan. Näin Pyhä Henki vaikuttaa sen, että voidaan pysyä luottamuksessa Jumalaan, pitäytyä tähän lohdutukseen ja tässä uskossa sydämestä huutaa Jumalaa avuksi, vaikka vielä tunnustaudutaan heikoiksi ja syntisiksi. Tämä on sitä lapseuden hengen saamista.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

”Nämä teot erottavat toisistaan kristityn ja kaikki muut, jotka ovat vailla uskoa eivätkä tunne Kristusta”, sanoo Luther. Hänellä oli ”evankeliumin maailmankatsomus”. Se sisältö on juuri lain ja evankeliumin erottamiseen pitäytyvä Kristus- ja sanakeskeinen usko, ja sen lisäksi ’uskontoteologinen näkökulma’. Tällä tarkoitan yhtäällä kristillisen uskon ja toisaalta ei-kristillisten uskontojen (Lutherilla nämä olivat tietysti juutalaisuus ja islam) ja yleisuskonnollisuuden välistä vastakohtaisuutta ja sen näkemistä evankeliumista käsin. Lutherilta ja ev.lut. Tunnustuskirjoista löytyy runsaasti uskontoteologista aineistoa.

Oma luterilainen kirkkomme halveksii sitä vastakkainasettelua avoimesti. Kirkon virassa olevat saavat olla toisista uskonnoista ja ihmisten omista pelastusyrityksistä mitä mieltä tahansa. Evankeliumin ainutlaatuisuutta ja sen eroa lain sanomasta ei alleviivata eikä julisteta. Perusvaikeutena on Jumalan lahjan vastaanottaminen eli suostuminen hänen tuomioonsa ja anteeksiantoonsa.

Lutherin sana on sielunhoidollinen, heikoille ja syntisille. Näille puhui Jeesuskin. Tahallaan ja tarkoituksellisesti lain ja evankeliumin sotkevat puolustavat omaa jumalattomuuttaan ja torjuvat pelastuksen oikean perustuksen.

Takaisin
=> Päivän Sana