Takaisin
=> Päivän Sana

Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Joulukuun 28 päivänä

Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1:21).


Oppikoot tästä kaikki murheelliset, jotka ovat murheissaan peläten Jumalan vihaa ja - - etsivät neuvoa ja apua itseltään, oppikoot oikein arvostelemaan tuollaisia ajatuksiaan. Oppikoot irrottautumaan niistä, ne kun ovat perkeleen tulisia juonia.  Omistakoot uskossa saarnan Kristuksesta ja tehkööt tämän johtopäätöksen: Olen tosi syntinen, eikä sitä sinun, perkeleen, tarvitse minulle opettaa, sillä itse tunnen sen aivan hyvin. Mutta sinä valheen henki valehtelet - -. Ei minun tarvitse enää sitä kauhistua, että Jumala tahtoisi vihastua minuun ikiajoiksi. Sanoohan Jumala minulle, että en saa enää murheellisena pelätä, koska minulle on syntynyt Vapahtaja, joka vapahtaa minun synneistäni. Häneen uskon lujasti, häntä kiitän ja ylistän. Tiedän senkin, että - - halveksin Jumalaa, jos en pidä tätä totena enkä omista sitä.

Lainaus on osa päivän tekstiä kirjasta Luther: Mannaa Jumalan lapsille, ja se on julkaistu kustantajan luvalla. Teosta saatavana os. SLEY-kirjat, 09-251390.

 

Keskustelua päivän sanasta:

Perkele on hyvin taitava valehtelija. Hänen olemukseensa kuuluu valhe ja sen lisäksi hän tietää ihmisen heikot kohdat. Hänelle on annettu tietty osaaminen ja valta. Meidän ei tarvitse kysyä, miksi niin on. Vastauksen sisältö on kuitenkin selvä: ellei olisi syntiä, ei Perkelekään meitä kiusaisi.

Perkele tekee aina niin, että hänen sanansa, kysymyksensä tai väitteensä tulevat hänen kiusaamansa ihmisen ja evankeliumin väliin. Kun tätä jatkuu, ihminen ei kohta edes muista evankeliumia, vaikka hän melko tarkoinkin tietää sen sisällön. Ei, Perkeleen sanat alkavat täyttää hänen mieltään. Perkele on toiston mestari. Uudestaan ja uudestaan hän pyörittää levyjään ja sanojaan, jotka rakentavat muuria sinun ja evankeliumin välille. Sitten voi tulla perään antaminen, mistä Jaakobin kirjeen 1. luku sattuvasti ja terävästi puhuu. Siinä puhutaan siitä, miten ihmisen oma himo kiusaa tätä. Perkele on kuitenkin se kiusaaja, joka antaa omalle himolle suunnan poispäin evankeliumista.

Jumala on pyhä, hän vihaa syntiä. Tämän hän itse opettaa sanassaan. Tähän Perkele käy kiinni pienin, kohtalokkain muutoksin. Kun Sanan opetus synnistä ja sen rangaistuksesta aina yhdessä jo toisessakin kohdassa jatkuu evankeliumin ihanalla sanomalla, Perkele ei kiusaavissa sanoissaan koskaan, ei koskaan, etene evankeliumiin asti. Kun Jumalan sana tuo esiin lain ja evankeliumin, Perkele julistaa meille syntisyyttämme ja siitä seuraavaa kadotusta. Hän ottaa käyttöönsä totuuden, joka onkin puolitotuus eli siis valhe. Hän on valheen isä: ”Saatana (eli Perkele) on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä” (Joh. 8:44).

Ei mennä hänen lankaansa, se on kuoleman paula, epäuskon linjaus, evankeliumin mukaisen uskon menetys, Jeesuksen ristin kieltämistä. Levätkäämme lapsen lailla evankeliumin täydellisten armolupausten varassa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Takaisin
=> Päivän Sana