Takaisin
=> Yhteiskunta

Kaunis puhkea ankanpoikanen

Irakilaisen kurdin Oman Bahaaldinin haastattelusta.


Lueskelin Kulmapöydästä (29.5) Omar Bahaaldinin (OB) sanoja ja kuulin myös ankanpoikasen tepastelua. Mieshän puhui aivan pehmosia. Ettei Irakissa ole mitään demokratiaa ja että Saddamin aikana monet asiat olivat paremmin (jotkut asiat olivatkin, sillä kansanmurhan haavat näkyvät jälkeenpäin eikä kukaan korjaa niitä viidessäkään vuodessa) ja että mies joutui mielipiteensä takia viikoksi vankilaan. Ja ettei kaikkia uutisia pidä uskoa, mikä sinänsä kuulosti lupaavalta. Saddamin vapaita vaaleja hän ei kuitenkaan kommentoinut.

Uteliaisuus olisi herännyt vähemmästäkin. Etsin toisen lähteen samasta asiasta (Hufvudstadsbladet 30.5, alla Hbl). Kuva selkeni. OB puhuikin Pohjois-Irakista, ei Irakista. Hänen poliittinen kenttänsä ei ollutkaan Irak, vaan kurdialue, mistä hän kurdina oli kiinnostunut.

Kävi ilmi, että hän on kiihkeä kurdipoliitikko, jolle kurdikansan sisäpoliittinen tilanne on hänen elämässään kaiken muun voittava näkökulma. Se näyttää peittävän alleen Saddamin suorittaman kurdien joukkomurhan (1988) myrkkykaasulla, Saddamin vuosia jatkuneen kansanmurhan Irakissa sekä OB:n oman vankeusajan Abu Graibin vankilassa. Mitä niistä.

OB:lla on täysi vapaus kurdeja koskeviin poliittisiin intohimoihinsa ja marttyyriutensa korostamiseen. En tunne kurdien sisäpolitiikkaa tarkemmin, mutta haastateltava joka tapauksessa vastustaa ankarasti kurdien nykyistä hallintoa ja Irakin uutta hallitusta. Hänen oma kantansa on jäänyt poliittiseen vähemmistöön. Niin käy monelle juuri demokratiassa.

Jos Hbl:n uutinen oli oikeassa, olisi ollut jopa erikoista, ellei mitään reaktiota olisi tullut miehen mielipiteeseen - sikäli kuin viranomaiset edustivat kurdien laillista hallintoa. Toimenpiteisiin en ota kantaa. Noudatan OB:n omaa kehotusta olla uskomatta kaikkia uutisia Irakista. En uskonutkaan uutisen kaikkia sanoja, mutta sen, mitä hän paljasti, uskon kyllä.

Uutisankan poikanen oli kaunis, siis sellainen, joka jää ankaksi eikä ajan myötä komistu joutseneksi. Lajin tunnistuskin oli helppoa: se oli irakin punavalkohanhen alalaji, joka tunnetaan ankoille harvinaisista terävästä nokasta ja pitkistä hampaista. Laji käy ärhäkästi tavallisten pohjoisamerikkalaisten tovereittensa kimppuun liipasherkin räpylöin ja levittää hankalasti torjuttavaa uutisvirusta nimeltä virus signum fictum. Lajia myös suojellaan juuri viruksen vuoksi, koska sen iskut vievät huomion ihmisten elämän varjelemisesta.
Lajin yksilöitä on lennellyt meidänkin mediataivaallamme taajaan tahtiin. Vähemmän muhkeita uutisia on ollut hetkittäin vaikea edes erottaa uutisauringon lähes täydellisten pimennysten vuoksi.

Olen itsekin päästänyt ankkoja uutistaivaalle. Nyt näen toisten sinne lähettämiä harva se päivä. Mutta nehän pitäisi toki kaikki lopettaa ennen kuin joutuvat ressukat painokoneen kitaan. Niin estyisi virustenkin leviäminen. Ja ennen kaikkea moni ihmishenki Irakissa(kin) säästyisi terroristien teoilta.

Ystävällisin ja kunnioittavin kesäterveisin,  
Juhani Lindgren, Hämeenlinna.

 

Takaisin
=> Yhteiskunta