Takaisin
=> Yhteiskunta

Joulu ja aurinko?

 

Joulun lähetessä muistutetaan usein siitä, että tämä Jeesuksen syntymän juhla on kalenterissa sillä paikalla, millä aikanaan oli Rooman valtakunnassa "Voittamattoman aurinkojumalan" (Sol invictus) syntymäjuhla. Tässä yhteydessä saatetaan viitata hieman väheksyvässäkin mielessä kirkon "taitavuuteen käyttää hyväkseen yhteiskunnan rakenteita" ja siihen, että se olisi valjastanut käyttöönsä tämän tunnetun juhlapäivän ja pari muuta suurta juhlaa saman kuukauden sisällä, saturnaalit (12.12.) ja calendae-juhlan (1.1.).

Tällainen arvio välittää harhautuneen kuvan asian historiallisesta taustasta. Ensinnäkin on hyvä muistaa, että joulukuun 25. päivä tuli joulun ajankohdaksi vasta 350-luvulla. Vähäisestä 12 opetuslapsen joukosta oli tuolloin kasvanut voimakkaasti leviävä liikehdintä, jota useiden keisareiden, mm. Neron (54-68), Deciuksen (249-251) ja Diocletianuksen (284-305) tunnetut valtakunnalliset vainot ja lukemattomat paikallisella taholla tapahtuneet kristittyjen surmaamiset eivät olleet tukahduttaneet. Käänne tapahtui 300-luvun alkupuolella keisari Konstantinus Suuren (306-337) aikana, jolloin vainojen jälkeen kristinuskosta tuli ensin "sallittu uskonto" ja sitten enemmistön tunnustus.

Tämä kristinuskon leviäminen on joulun uuden ajankohdan tausta. "Politikoinniksi" nähty menettely ei olekaan uskon levittämisen väline, vaan seurausta siitä, että tuo yhtäältä halveksittu ja toisaalta rakastettu usko monine rakkaudenharjoittajineen, sairaiden hoitajineen ja köyhien tukijoineen oli haastanut aurinkojumalan ja keisarikultin. "Voittamaton auringonjumala" oli löytänyt voittajansa, Jeesuksen Kristuksen. Aito kristillinen usko on aina konfliktitilanteessa sellaisiin ideologioihin, maailmankatsomuksiin ja uskontoihin nähden, joiden korkein auktoriteetti on muu kuin kolmiyhteinen Jumala, joka on kaiken Luoja, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksinkertainen, vaatimaton todistus Jeesuksesta Kristuksesta herätti vastustusta, kuten vainot olivat osoittaneet. Sama todistus herätti kuitenkin toisissa uskon. Kun usko Kristukseen levisi, väheni aurinkojumalan palvonta. Se joutui vetäytymään ja sen suuri juhlapäivä korvautui Jeesuksen syntymäjuhlalla. Nykyään puolestaan joulun maallistuminen ja kaupallistuminen pyrkivät haastamaan kristillisen joulun.

Kristinuskon levitessä tapahtui varmasti myös epäaitoja kääntymisiä vääristä motiiveista. Nimikristittyjen esiintyminen kirkoissa historian eri vaiheissa ja mm. eri lähetyskentillä on vahvistanut seurakuntaa uskomaan sen, mistä Raamattu sanoo: vain Jumala näkee ihmisen sydämeen, ei toinen ihminen.

Auringon palvominen on monessa ei-kristillisessä uskontokokonaisuudessa keskeisen osa. Vanhan testamentin aikana kultti levisi jopa Jerusalemin temppelipapiston keskuuteen: nämä "seisoivat selkä Herran temppeliin päin ja katsoivat kohti itää, ja he kumarsivat maahan saakka ja palvoivat nousevaa aurinkoa." Tämä profeetta Hesekielin (luku 8) havaitsema epäjumalanpalvelus oli "Jumalalle kauhistua", eikä sille saanut antaa sijaa Jumalan kansan keskuudessa.

Ilman aurinkoa ei luonnollinen fyysinen ja biologinen elämä maapallolla jatkuisi. Ilman Kristusta ei kristityllä puolestaan olisi iankaikkisen elämän toivoa. Kristitty myös tietää, että auringolla on Luojansa, Jumala. Siksi hän ei voi eikä saa palvoa luotua Luojan asemesta kuten Rooman aurinkokultissa tehtiin. Auringonpalvonta on Jumalan kieltämistä.

Koska aurinko on luonnon elämälle eräässä mielessä sitä, mitä Kristus on ihmisen hengelliselle elämälle, niin kristitty voi vertauskuvallisesti puhua Kristuksesta aurinkonaan. Niinpä ilmaus "armon aurinko" on yleisesti käytetty kielikuva kristillisessä uskossa ja mm. pääsiäisvirressä lauletaan "aurinkomme ylös nousi" (VK 105) tarkoittaen Jeesusta. Nämä muotoilut vahvistavat Kristuksen ainutlaatuista asemaan kristityn uskon kohteena ja iankaikkisen elämän toivona. Auringon palvominen elämän lähteenä ja "korkeimpana valona ja voimana" ja siis jonkinlaisena "vapahtajana" on täysin vierasta kristilliselle uskolle ja pakanallista. Kristus on kyllä "aurinko", mutta aurinko ei ole koskaan Kristus. Kristitylle ei joulun vietossa ole tärkeintä tietty kalenteripäivämäärä. Tärkeintä on tietää, että Jeesus todella kerran syntyi maailmaan, historiaan, ja että yksin hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa varassa on ihmisen yhteys Luojaansa ja Jumalaansa.

Takaisin
=> Yhteiskunta