Takaisin
=> Yhteiskunta

Irak haastaa ajattelemaan

 

Heikki Kirkinen (HK) pohti tässä lehdessä 18.8. Irakin sodan jälkipyykkiä maltilliseen sävyyn ja Lars-Olof Fredriksson (LOF) samoja aiheita mielipidekirjoituksessaan. HK:n mukaan sodan perustelu olisi ensin ollut joukkotuhoaseiden tuhoaminen ja nyt myöhemmin, kun aseita ei ole löydetty, kansan vapauttaminen Saddamin diktatuurista. Asia ei toki ollut näin. Tärkeimpänä sotaperusteena oli alusta alkaen Saddam, ja yhtälö "Saddam ja aseet" oli se, mikä (taas uudestaan toteutuessaan) olisi ollut uhka maailmanrauhalle ja suunnaton mahdollisuus terroristijärjestöille. Aina kun Saddam mainittiin, nousi esiin myös perustelu, joka ihmisarvokysymyksenä oli keskeinen: vapautensa menettänyt Irakin kansa, joka oli Saddamin julman tappo- ja kidutuskoneiston kohteena. Saddamin diktatuuri sitoi eri perustelut yhdeksi kokonaisuudeksi.

Olisin toivonut HK:n pohtivan myös aseiden piilottamisen äärimmäistä helppoutta Irakin kaltaiseen maahan sekä sitä, ettei aseita - tietenkään - pidä etsiä pelkästään Irakista. Yhtään todistetta ei ole siitä, että esim. Irania ja kurdeja vastaan tai Persianlahden sodassa liittoutuneiden joukkoja vastaan käytetyt kemialliset aseet olisi Irakin toimesta tuhottu. Tätä taustaa vasten viime viikkojen asekeskustelut Englannissa ja Australiassa kuulostavat siltä, kuin suhteellisuudentaju olisi hukassa.

SOF puolestaan uskoo, että USA olisi toiminut jonkun oman etunsa vuoksi. Tämä on kupla. USA:lle ei ole sodasta mitään taloudellista hyötyä, mikä tiedettiin jo ennen sotaa, samoin terroristitoiminnan alkaminen. Ranska sen sijaan asetti oman talouspolitiikkansa terrorismia vastaan käytävän taistelun ja ihmisoikeusnäköalan edelle, samoin kuin Saksa ja Venäjä oman diplomatiansa. Siinä määrin kuin sota on heikentänyt terrorismin toimintaedellytyksiä maailmassa, se on hyödyttänyt meitä kaikkia, vaikka USA maksaa siitä kalliin hinnan.

Keskustelussa unohdetaan jatkuvasti, ettei USA missään tapauksessa tahtonut käydä sotaa ilman YK:ta. Alusta alkaen se toki teki selväksi, että asian äärimmäisen vakavuuden vuoksi sen on käytävä sota vaikka yksin, mutta viimeiseen asti se toivoi YK:n myönteistä päätöstä. YK kuitenkin väisti vastuunsa , ja USA:n pettymys oli suuri. Kauhistuttava terrori-isku YK:n rakennusta vastaan Bagdadissa avannee silmiä sille, että terrorismi voi kohdata myös YK:ta sen "rauhandiplomatiasta" huolimatta. Turvassa ei ole kukaan muukaan.

Onneksi YK on ymmärtänyt Afganistanin operaation terrorismin vastaisen perustelun (talibaanit ja heidän tukensa al-Qaidan varustamiselle) ottamalla alusta alkaen myönteisen kannan operaatioon ja pari viikkoa sitten kokonaisvastuun jatkosta. Tämä päätös sekä nyt herännyt valmius auttaa Irakin kansaa konkreettisesti palauttaa sitä luottamusta, minkä järjestö menetti kevään Irak-päätöksissään.

SOF kirjoittaa: "Esimerkiksi Afganistanin ja Irakin alueen tuhatvuotiset kulttuurit ja uskonnot eivät taivu helposti USA:n komentoon." Minkä ihmeen vuoksi USA haluaisi taivuttaa vanhoja kulttuureja ja uskontoja "komentoonsa"? Tällaisessa pyrkimyksessä ei olisi mitään mieltä. Suurimpia vapautujia Irakissa olivat maan shiia-muslimien enemmistö (yli 20 miljoonaa), jolle Saddam ei ollut antanut uskonnonharjoituksen vapautta, mutta minkä he nyt ovat saaneet.

Terroristeja voi nousta minkä tahansa uskonnon keskuudesta, mutta islam tarjoaa heille selvästi parhaan kasvumaaperän, koska sille uskonto ja politiikka ovat yhtä. Se myös lupaa - uskomatonta, mutta totta - itsemurhapommittajille paratiisin sen monine maallisine iloineen. Poliittiset yritykset alistaa kulttuuri ja uskonto vievät umpikujaan. Esimerkki epäpoliittisesta ja rakentavasta vaikuttamisesta maailmauskontojen ja kulttuurien keskuudessa on sen sijaan lähetystyö, joka keskittyy Jeesuksesta kertovan hyvän sanoman julistamiseen, mutta auttaa mahdollisuuksiensa mukaan myös elinolosuhteita parantamalla.

Takaisin
=> Yhteiskunta