Takaisin
=> Yhteiskunta

Kysymys on ihmisarvosta

Lähetetty Hämeen Sanomiin 8.3.2004

 

Arv. keskustelukumppanini Mikko Lund (ML) on jättänyt kysymyksen USA:n demokratiasta sikseen ja siirtynyt käymään Irakin sotaa, mistä minäkin olen kirjoittanut. Hänen mainitsemiensa oppien kannattajia ei ole tullut vastaan eikä kotimme peilistäkään näkynyt. Liekö vika sitten peilissä vai katsojassa, varmaan molemmissa, arvioisi ML. Minusta ehkä vähän ML:n silmälaseissakin. Oma oppini on kristillinen maailmankatsomus, jonka mukaisesti pidän jokaisen ihmisen elämää ainutkertaisena ja määrättömän arvokkaana ja loukkaamattomana lahjana. Tämä ihmisyys kuuluu jokaiselle yksilölle rotuun, uskontoon, sosiaaliseen asemaan, ikään ja terveyteen tai sen puutteeseen katsomatta.

Ihmisarvo kuuluu (pitäisi ehkä sanoa: kuului) myös niille irakilaisille, joita Saddamin murhakoneisto ja Irakin pakotteen jauhoivat vuodesta toiseen YK:n levitellessä voimattomana käsiään. Tätäkö ei olisi saanut lopettaa? Olisiko vain pitänyt antaa kaiken jatkua ennallaan ja antaa Saddamin vainoamien irakilaisten kuolla kuin kärpästen? Uhrien lukumäärä Saddamin viimeisten 18-19 vuoden aikana oli jo saavuttanut Ruandan kansanmurhan suuruusluokan (800000). Tämä vahvistui viimeistään siinä vaiheessa kun arviot Irakin joukkohaudoista (n. 300 000) tulivat taas esille viikko sitten. Ruandan tapauksessa muu maailma viivytteli. Eikö tästä ole opittu mitään?

ML näkee, että kansa kärsi Saddamin aikana, mutta että se kärsii nytkin. Näin kirjoittaja itse asiassa väittää, että Saddamin ajan ja nykyiset kärsimykset ovat toisiinsa verrattavia, ja toiseksi, että ne ovat USA:n ja Liittouman syytä. Tällainen ajattelu on tosiasioiden valossa lähinnä absurdi, sekava ja mieletön. Tunnettuja kansalaisia saadaan aina tällaistenkin ajatusten taakse, mutta se ei tee niitä tosiksi. Eikö merkitse mitään se, että Saddamin tappokoneisto ja joukkohautojen täyttyminen on loppunut, ja että pakotteiden aiheuttaman yli 300000 kuolonuhrin määrä ei enää kasva, että kansainvälisten terroristiverkostojen ja Saddamin suhteet ovat poikki, että on saatu aikaan demokraattisen perustuslain luonnos ja että voidaan pitää vapaa vaalit? Tai että koko kansa on saanut uskonnonvapauden? Sotaa vastustaneet eivät ole sisäistäneet Saddamin tyrannian todellista luonnetta. Saddamin Irakin ja tämän päivän Irakin pitäminen edes jossain mielessä samanlaisina ihmisarvoa ajatellen on ajatuksellinen ja ihmisoikeudellinen tragedia, joka vie pohjan rippeetkin kansojen solidaarisuudelta.

Ja toiseksi: Ovatko demokratian synnytyskivut Liittouman syytä? Viime päivien terroriteot eivät anna pienimmässäkään määrin oikeutusta tälle ajatukselle. Tuntuu uskomattomalta, ettei meillä vielä tajuta terrorismin rakenteellista taustaa islamilaisessa yhteiskunnassa. Syy kaaoksiin on aina pieni radikaali terrorismiin valmis vähemmistö eri ryhmistä eikä demokraattisen kasvun hidastamiseen tarvita kuin muutama ideologisen tai uskonnollisen vihan ja kiihkon motivoiva ihminen. Yksikin solu kansainvälisestä terroristiverkostosta räjäyttää monta junaa, autoa tai helikopteria. Suurin osa muslimeista on aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät hyväksy radikaalien terrorismia, vaan pelkäävät sitä henkensä edestä. Radikaali vähemmistö voikin kääntyä omia kansalaisiaan vastaan. Vakavaa - muttei ulkomaalaisten joukkojen syytä.

Se että USA:n lähtöä toivovien määrä on 15% voisi kertoa ML:lle sen yllättävän (?) tosiasian, että vain, toistan: vain 15 %, on tällä kannalla. Yksiselitteisen toivonsa joukkojen jatkamisesta maasta on ilmaissut 45 %. "Laiton sota" (siitä olisi paljon sanottavaa) on antanut miljoonille irakilaisille toivon uudesta ihmisarvoisesta elämästä. Nyt tämä on taas uhattuna.

On äärimmäisen vakava ihmisoikeudellinen signaali, jos länsimaiset nojatuolikirjoittajat asettuvat USA:n vastaisessa sammumattomassa (lue: USA:n lippua syövien liekkien kuumentamassa) vihassaan kaaosta lietsovien radikaalimuslimien asenteellisiksi tukijoiksi. Vaikka rautalanka ei tässä auta, eikä demokratia suuremmalti Lundia kiinnosta, elämänlanka kuitenkin täällä jatkuu. Iloitaan sentään siitä. Varsinkin pääsiäisenä.

Takaisin
=> Yhteiskunta