Takaisin
=> Yhteiskunta

Irak-pohdintoja

Hämeen Sanomien ja Kristityn vastuun julkaisemien kirjoitusten pohjalta kotisivulla. 2003.


Hämeen sanomien maanantain lehti 18.08 sisälsi jälleen aimo annoksen Irak-asiaa. Professori Heikki Kirkinen pohti sodan jälkipyykkiä maltilliseen sävyyn ja Lars-Olof Fredriksson hieman vähemmän maltillisin äänenpainoin muotoillussa mielipidekirjoituksessa.

Esitellessään sodan perusteluja Kirkinen antaa asioista kuvan, jonka mukaan sodan perustelu olisi ensin ollut joukkotuhoaseiden tuhoaminen ja nyt myöhemmin kansan vapauttaminen Saddamin diktatuurista. Vaikka rajoituttaisiin pelkästään suomalaisen median välittämään kuvaan asia ei ollut näin. Tärkeimpänä sotaperusteena oli yksi henkilö, Saddam. Juuri Saddamin henkilön ja hänen hirmuhallintonsa vuoksi aseita esillä pitävä peruste ei olisi ollut kovin voimakas. Yhtälö "Saddam ja aseet" oli se, mikä (taas uudestaan toteutuessaan) ei olisi ollut pelkästään uhka maailmanrauhalle vaan mittaamaton tuki eri puolilla maailmaa vaikuttaville terroristijärjestöille, al-Qaida etunenässä. Saddam mainittiin sodan perusteluissa alusta alkaen keskeisenä. Ja kun Saddam mainittiin, tuli esiin myös kolmas perustelu, joka ihmisarvokysymyksen näkökulmasta oli keskeinen: Irakin kärsivä, vapautensa menettänyt kansa, joka oli julman tappo- ja kidutuskoneiston kohteena Saddamin vallanhalun sanelemin keinoin.

Kenenkään ei pitäisi ajatella, että aseiden löytämättä jääminen olisi todiste siitä, että niitä olisi (ollut). Piilottaminen Irakin kaltaiseen maahan onnistuu vuosikausiksi h elposti. Kenties yhtä todennäköistä on, että Saddam ehti siirtää biologiset ja kemialliset aseet muualle. Yhtään todistetta ei ole siitä, että esim. Irania ja kurdeja vastaan tai Persianlahden sodassa käytetyt kemialliset aseet olisi Irakin toimesta tuhottu.

Vielä on syytä mainita se keskustelussa jatkuvasti unohdettu seikka, ett USA sainkaan tahtonut käydä sotaan "yksin", vaan odotti ja toivoi viimeiseen asti YK:ta mukaan. JL


Rossille

Yksi Irak-keskustelun salaperäisimmistä myyteistä on se, että USA olisi halunnut aloittaa Irak-operaationsa yksin tai ilman YK:ta. USA tosin näki tilanteen vakavuuden niin suurena, että se ilmoitti jo aikaisessa vaiheessa, että ellei YK lähde mukaan, se on valmis toimiin yksinkin. Viimeiseen asti se kuitenkin toivoi maailmanjärjestön näkevän asiassa vastuunsa; tämä kanta osoittautui idealismiksi, ja USA oli syvästi pettynyt.

YK:n historian yksi suurimmista virhearvioinneista, että se vetäytyi vastuustaan Irak-kriisissä. YK:n horjuvuudesta (sekoilu 1441-resoluution suhteen) ja kielteisistä kannanotoista voimme paljolti syyttää Ranskan talouspoliittisia etuja sekä Saksan ja Venäjän muodollista diplomatiaa painottavaa politiikkaa. Näillä kolmella maalla ei ole mitään syytä tuntea itseään loukatuiksi kuten Rossi mielipidekirjoituksessaan (KV 14.8) esittää. Ei loukkaantumista, vaan syvää surua kolmen mainitun valtion politikointi Irak-prosessissa on herättänyt niissä, jotka näkivät Saddamin hirmuhallinnon ihmisoikeuksia määrättömästi loukkaavan luonteen ja ottivat sen mahdollisuuden vakavasti, että Saddamin käsissä joukkotuhoaseet olisivat laaja turvallisuuskatastrofi.

Mitään todisteita ei ole kurdeja sekä Persian lahden sodassa vastustajia vastaan käytetyn taistelukaasun hävittämisestä. Oleellista ei todellakaan ole myöskään se, missä tarkkaan ottaen näitä aseita oli ja on. Oleellista on se, että sellaisten haltuunsa saajana ja käyttäjänä Saddam oli suunnattoman vakava uhka. Kukaan ei kai vakavasti ajattele, ettei Saddamilla olisi ollut mahdollisuus saada niitä milloin tahansa mistä tahansa, läheltä tai kauempaa. Myytti sekin, ettei "aseita ole (ollut), koska niitä ei ole löydetty".

Keskusteluissa Irakin kriisistä on herännyt myös sellainen kummallinen ajatus, että USA ja sen liittolaiset olisivat jotenkin toimineet "oman etunsa nimissä". Samaa ajatusta tarjoiltiin mediassa jo silloin, kun 11.9 -terroriteon jälkeen aloitettiin Afganistanin operaatio. Löytyi sellaisiakin mielipidekuoroja, joka syvällä rintaäänellä väittivät USA:n varmistavan itselleen Afganistanista mineraaleja, taisipa joku vakavissaan puhua öljystäkin kuten myös "maan kulttuurin ja uskonnon tuhoamisesta". (Tällaisten löytymisestä Afganistan olisi ollut riemuissaan heti kun niitä aikoja sitten alettiin etsiä.) Nyt, elokuussa 2003, YK on ottanut täyden toimintavastuun Afganistanin operaatiosta, mikä on kaikille osapuolille paras mahdollinen ratkaisu. Islamin tuhoamiseen USA ei - tietenkään - pyri, mutta omista kirkoistamme alkaen maailman kaikki lähetystyötä tekevät kirkot toivovat ihmisten kääntyvän uskossa Kristuksen puoleen, oli heidän uskontonsa mikä tahansa.

Mediassa esitetyt virhearvioinnit Afganistanin tilanteesta ovat osin toistuneet Irakin sodan yhteydessä. Jälleen puhutaan siitä, että "USA ja liittouma olisivat omalla asiallaan". Tällaista omaa asiaa on operaatiossa yhtä vähän kuin sitä oli Afganistanin tilanteessa. Irakissa on toki öljyä, jota toivottavasti nyt päästään myymään runsaasti ja sen tuottoa käyttämään Irakin jälleenrakentamisen hyväksi. USA:lle ja liittouman muille maille operaatio on ollut suunnattoman, osin mittaamattoman kallis. Käytettyjä miljardeja ne eivät saa mistään takaisin, kenties välillisesti ja osittain. Ainoa "etu" on ollut heille se, että vihdoin - yli 12 vuotta jatkuneiden diplomaattisten yritysten jälkeen - joku on välittänyt ihmisistä ja terrorismin uhkasta niin paljon, että on tehnyt jotain konkreettista asian hyväksi. Yllätys yllätys: missä tahansa ja kenen toimesta tahansa terrorismin uhkaa voidaan torjua tai edes vähentää, se on meidän kaikkien etumme, myös tulevien potentiaalisten terroristien itsensäkin etu.

Nyt, vihdoin, YK on valmis konkreettiseen vastuunkantamiseen Irak-kriisissä. Todella hyvä. Edellytyksenä tämän vastuun hoitamiseksi on, että myös YK ottaa Irakissa terroristiverkostojen uhkan vakavasti ja että sitä vastaan taistellaan realistisesti. Tässä YK:n on ansaittava luottamus itseään kohtaan osin uudestaan kevään sekoilujen jälkeen. Palaset ovat loksahtamassa paikoilleen, mutta monia vaikeuksia on vielä edessä. Terrorismia ei maailmasta juurruteta pois, mutta sen aiheuttamia tuhoja voidaan ja pitää vähentää.

Takaisin
=> Yhteiskunta