Takaisin
=> Yhteiskunta

Erkki Toivanen: Iltakävelyllä


Kirjaesittely Perusta-lehteen
Erkki Toivanen: Iltakävelyllä.
Otava. Helsinki. 2002. Viides painos. Kuvitettu. 269 s.

Kirja on jokseenkin häkellyttävää luettavaa. Kirjoittaja, radiosta ja televisiosta koko Suomen kansalle tuttu Erkki Toivanen, osoittautuu - sen lisäksi että hän on tähtitoimittaja - kirjailijaksi, runoilijaksi, historiantuntijaksi ja historioitsijaksi, kulttuurianalyytikoksi, kääntäjäksi, kielitaituriksi ja taiteilijaksi, joka maalaa herkin värein ja syvin kontrastein historian, kulttuurin ja kielen paletilta. Toivanen liikkuu suvereenisti Euroopan historiassa, sen kulttuurimaantieteessä, sen runoudessa, sen politiikassa ja sotahistoriassa. Kuitenkaan lukijalle ei jää tuntu, että kirjoittaja haluaisi briljeerata uskomattomalla tietomäärällään ja asiantuntemuksellaan. Tuntuu siltä, ettei Toivanen yksinkertaisesti voi vaieta sen valtaisan tietomäärän äärellä, joka hänelle on kertynyt. Se on pakko jakaa.

Kuopiossa juuri ennen sotia syntynyt Toivanen osaa nyt muutakin kuin savoa ja suomea, tuntee muitakin kirjailijoita kuin Minna Canthin ja on Kuopion lisäksi rakastunut kymmeniin muihinkin Euroopan kaupunkeihin. Toivasen otteesta paistaa selvästi rakkaus konkreettisiin paikkoihin ja kunnioittava arvostus niitä kohtaan. Kirjan kahdestakymmenestä luvusta - ne ovat kirjalliseen muotoon saatettuja radioesitelmiä - useimmat liittyvät eri kaupunkeihin noin kymmenessä Euroopan maassa. Kaupungit, suuret tai pienet, ovat hänen ikkunoitaan historiaan ja kulttuuriin. Käsittely avaa kysymyksen siitä, miten historia ja kulttuuri pystytään avaamaan paikasta käsin kirjallisten lähteiden ja ihmisten liikkeiden seuratessa hieman sivummalla. Toivanen pystyy. Kirjan alaotsikoksi olisi sopinut "rakkaudesta Eurooppaan"; sen hallitseva teema on osin intohimoisesti käsitelty eurooppalaisuuden lähteet ja olemus, sen rajat ja kulttuurinen jakautuminen.

Toivanen käsittelee myös uskontomaisemaa, joskin varsin lyhyesti. Hän tuntuu hakevan omaa paikkaansa suhteessaan Eurooppaa valtaavaan islamiin, mutta oivaltaa sen vaarallisuuden. Juutalaisista hän mainitsee mm. paljon puhuvan yksityiskohdan, miten muslimiväestön levittäytyessä Lontoon tietylle alueelle, juutalaisten kahvilan oli pakko muuttaa muualle. Rooman kirkon ja protestantismin välistä edessä olevaa konfliktia hän ei nosta esiin, vaikka varmasti aavistaa sen. Paavin kirkko haluaa pitää myös maallisen vallan kahvasta, ja jos tämän sallitaan toteutua, Eurooppa joutuu jälleen kaaokseen. Silloin konfliktihistoria saa jatkoa.

Taideteos ja oppikirja Euroopasta ja Eurooppaan. Kyllä.

Takaisin
=> Yhteiskunta