Takaisin
=> Yhteiskunta

Kansainvälinen tuomioistuin ja politiikka

[USA.] Hämeen sanomat. 2003.


Hämeen Sanomat julkaisi 25.6 (s.9) uutisen (STT - Pertti Nyman) Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) "toimivallasta" ja Yhdysvaltojen suhteesta kyseiseen tuomioistuimeen. Uutinen oli hieman outo ja sisälsi myös vihjailuja.

Uutisessa ei käsitelty lainkaan Venäjän ja Kiinan jättäytymistä kyseisen tuomioistuimen ulkopuolelle. Lukijalle annettiin (jälleen) kuva, että USA on valinnut muista suurvalloista täysin poikkeavan linjan. Kirjoitus ei nostanut "kissaa pöydälle" keskustelussa ICC:stä. Suuri kansakunta kerää suurimmat poliittiset vastavoimat. Suurten kantaa ottavien maiden kansalaisilla on suurempi todennäköisyys joutua rikossyytteisiin, joissa itse syyte on perätön tai mahdollinen rikos jää sivuosaan politiikan esim. terrorismieripuran vuoksi. Kärjistäen ja hyvin kansanomaisesti: suurvalloille olisi kansalaistensa oikeussuojaa ajatellen lähes itsemurha ratifioida ICC:n sopimus. Käytännön suhtautuminen terrorismiin jakaa pahasti mielipiteitä keskustelussa. Ei vain suurteollisuuden ja suurpääomien intressit, vaan erityisesti juuri kysymys terrorismista pyrkii ohjaamaan oikeudellisia tulkintoja huolimatta pyrkimyksistä tasapuolisuuteen. En todellakaan hyväksy Venäjän (esim. Tshetsheniaan kohdistuvaa) ja Kiinan kauhistuttavaa politiikkaa. Silti ymmärrän näitä maita tässä asiassa kuten USA:ta.

Myös ne pienet maat, jotka ottavat terrorismin uhkan vakavasti, ovat samassa veneessä Yhdysvaltojen kanssa. Näitä ovat mm. entiset itäblokin maat, jotka nyt pyrkivät Naton jäseniksi. Siperia opetti niille, mitä "oikeus" voi olla esim. suhteessa kristittyjen vainoihin ja sananvapauteen. Niitä ei tarvitse "ostaa" varovaisuuteen ICC:tä kohtaan. Varovaisuuteen heidät ajoi tahtomattaan jo Stalin. ICC ei seuraa Stalinia, vaan vakava yritys kohti kansainvälistä oikeutta, mutta sen on ensin ansaittava niiden luottamus, jotka tahtomattaan on pakotettu terrorismin vastaiseen taisteluun.

Kristittynä vaadin kaikille vangeille inhimillistä kohtelua. Samalla meidän kaikkien tulisi vaatia totuudellisuutta terroristivangeista käytävään keskusteluun. Terroristi ei ole sotilas, minkä myös vertailu kansainvälisten sotavankisäädösten ja terroristivankien välillä osoittaa. Jälkimmäiset eivät täytä ensimmäistäkään konvention määritystä siitä, kuka on katsottava sotilaaksi. Sotilaan "taistelumerkkien" (asepukujen ja muiden vastaavien) on selvästi osoitettava kenen alaisena asianomainen taistelee, ja hänen armeijansa on oltava julkisesti tunnistettava. Kaiken tämän terroristi kätkee, vaikka hänen järjestönsä joskus "ottaa vastuun" tapahtumasta jälkikäteen. Hän naamioituu siviiliksi ja tappaa (myös ja erityisesti) siviilejä (Afganistan, 11.9 -hyökkäys New Yorkiin, Israel, Bali). Sotakäytänteet ovat perusteellisesti muuttumassa. Jos kansainvälisen lain tulkinta ei erottele sotilaan ja rikollisen lisäksi terroristeja, itse laki tulee nopeasti saattaa ajan tasalle niin että tämä mahdollistuu. Jos ICC ei halua tai voi tehdä näitä perustavia erotteluja, terroristihyökkäyksen kohteeksi joutuneen suurvallan, esim. Yhdysvaltojen, on jo pelkästään tämän perusteella mahdotonta sitoutua sen toimintaan.

Juhani Lindgren Hämeenlinna

 

Takaisin
=> Yhteiskunta