Takaisin
=> Yhteiskunta

Kuoleman aamu Kobessa

Hanshin-Awajin maanjäristyksestä 10 vuotta


Japanin aika oli 05:46. Vuorokausi oli yöllä vaihtunut tammikuun 17:nneksi. Varhaisille työmatkoilleen ehtineet kymmenet tuhannet Koben (lue: kooben) asukkaat tarrautuivat juniensa penkkeihin tuntiessaan kiskojen alkavan notkahdella tärisevän junan alla. Tuhannet autoissaan matkanneet näkivät katuvalojen alkavan heilua, talojen huojuvan ja sortuvan, tien pinnan halkeilevan ja liikenneväylien romahtavan poikki edessään.

Lankomieheni oli liikematkalla Suomesta ja oli yötä Koben läntisessä naapurikaupungissa, Akashissa, uuden hotellin 14. kerroksessa. Järähdys paiskasi hänet lattialle, ja huojuva rakennus heitteli häntä kuin säkkiä sängyn ja seinän välillä. Järistys kesti 20 sekuntia. Sähköt olivat poikki, ja illalla järistysohjeiden mukaan esille etsitty taskulamppu ja hätäreitin sijainti olivat ratkaisevia rappukäytävän löytämisessä. Voimakas jälkijäristys tuli puolivälissä rappusia. Rakennus kesti.

Kuvaavaa japanilaiselle velvollisuudentunnolle työnantajaa kohtaan oli, että heti pahimpien tärähdysten laannuttua monet ulos taloistaan päässeet pyrkivät jo kohti työpaikkojaan kuten minä muunakin aamuna. Yritykset päästä eteenpäin katkesivat alkuunsa, sillä sortuneet talot, vääntyneet metallirakenteet ja katujen halkeamat tukkivat tien.

Noin 3000 ihmistä ei selvinnyt edes talojensa ulko-oville, vaan jäi sortuviin raunioihin.
Huomattava osa Koben asuinrakennuksista oli 1- tai 2-kerroksisia puukehikkoisia omakotitaloja. Rakenne tuntuu järistyksessä turvalliselta, mutta japanilaiset pienkiinteistöt on katettu tonnien painoisilla tiilikatoilla. Kiiltävä sininen tiilikate on kaunis, mutta nyt siitä tuli kuolemanloukku. Raivaustyöt paljastivat, miten talojen asukkaat olivat kiiruhtaneet kohti ulko-ovea, mutta jääneet pari kolme metriä sen sisäpuolelle katon romahdettua heidän päälleen.

Puolentoista miljoonan asukkaan kaupungista katkesi kaasun, veden ja sähkön saanti. Järistys sytytti välittömästi 54 tulipaloa. Järkyttävää yksityiskohtaa toistettiin tiedotusvälineissä pitkään: iäkäs nainen oli juuttunut kotinsa raunioihin ja paloi kuoliaaksi. Apu ei ehtinyt ajoissa. Palaneita taloja oli lopulta 6900.

Kymmenkunta liikkeellä ollutta junaa suistui kiskoilta. Ajatuskin on kauhistuttava, sillä sekä pika- että varsinkin paikallisjunat käyttävät erittäin korkeita nopeuksia, ja radat on rakennettu lähes kautta linjan aivan rakennusten välittömän läheisyyteen. Oli onni, että luotijunat Hikari ja Kodama pysyivät kiskoilla.

Järistyksen voimakkuudeksi mitattiin 7,2 richterin asteikolla. Kuolonuhreja oli Kobessa 4500. Lähialueet mukaan luettuna kuolleita n. 6000, joskin tiedot hieman vaihtelevat. Järistyksen keskus oli Koben edustalla sijaitsevan Awaji-saaren alla 16 km syvyydessä. Järistys on virallisesti nimetty Hanshin-Awajin Suureksi Maanjäristykseksi (The Great Hanshin-Awaji Quake) maakunnan nimen ja episentrumin sijainnin mukaan. Järistys ei synnyttänyt tsunamia.

Hanshin-Awajin järistys on sanan kaikissa merkityksissä yllättävä. Japanissa oli peläten odotettu suurta järistystä Tokioon jo vuosikymmeniä. Vuonna 1923 sattunut ja lähes puolet pääkaupungista tuhonnut suurjäristys muistettiin. Uudesta Tokion järistyksestä oli jo pitkään tehty laskelmia ja sen maailmanlaajoja vaikutuksia pohdittu. Järistysten mahdollisuus oli toki otettu huomioon rakentamisessa kaikkialla muuallakin Japanissa. Koben alue katsottiin kuitenkin seismisesti "turvalliseksi".

Sitä se ei ollut. Japanilaisten hieno kansaneetos on osin häpeäkulttuuriin leimaama, ja järistys nosti esiin syyyllisyydentunteita siitä, etteivät Koben rakenteet kestäneet. 1988 San Franciscossa sattunut suhteellisen lievä järistys rikkoi kaupungin rakenteita, mm. kaupungin suurimman sillan moottoritien. Syntyneisiin vahinkoihin suhtauduttiin Japanissa korrektisti, mutta amerikkalaisten heikkoa rakennustaitoa hieman säälitellen.

Tämäkin oli vielä muistissa, kun turvalliseksi mielletyn Kobe rakenteet murtuivat. Ei vain järistyksen sijainti, vaan sen seisminen luonne olivat siis yllätys. Asiantuntijat kertoivat - kansanomaisesti sanottuna - että järistysaaltojen suunta olikin nyt ollut voimakkaasti myös pysty- eikä vain vaakasuora. Koben suuren moottoritien jättimäiset "järistysvarmat" kannatinpylväät olivat murtuneet yläpäistään kuin metsäsienen jalka kun sen lakki väännetään sivuun.

Raivaustyö alkoi ripeästi, mutta kohtasi suunnattomia vaikeuksia. Avun tarvitsijoita rekisteröitiin ensimmäisen viikon aikana puoli miljoonaa. Kymmenessä päivässä oli avattu 600 evakuointikeskusta, joihin oli siirtynyt jo lähes 300.000 ihmistä. Lukuisia vapaaehtoistyöntekijöitä saapui paikalle. Tuntemani suomalainen lähetystyöntekijä tiesi katujen kunnon: hän teki kymmenien kilometrien matkan maaseudulta Kobeen - mopolla. Viralliseen ulkomaiseen apuun suhtauduttiin aluksi varauksin. Sveitsin tarjoamat rauniokoirat saivat toimintaluvan vasta monen päivän kuluttua.

Näin Koben neljä kuukautta järistyksen jälkeen. Saavuttuamme Osakasta (lue: oosaka) Koben rajalle junan vauhti hidastui. Omat ajatuksenikin melkein seisahtuivat näkemästäni. Mieleeni on erityisesti jäänyt tavallinen kapeahko katu, jonka keskelle oli "lennähtänyt" täysin ehjältä näyttävä kaksikerroksinen omakotitalo. Sen oma tontti oli monen metrin päässä, tyhjä ja tasainen. Minun oli vaikea uskoa silmiäni.

Perheemme entisellä asuinalueella Koben Rokkoon kaupunginosassa oli lisää ihmeteltävää. N. 100 metrin päässä aiemmasta kodistamme oli outo, pistemäinen seisminen aalto iskenyt ja kohdistunut yhteen ainoaan taloon. Tässä tapauksessa rakennus oli heti tuhoutunut, ja senkin jäljiltä oli vain tyhjä tontti.

Ydinkeskustassa Sannomiyassa oli pakko pysähtyä ja vain katsella. Isoista rakennuksista toinen toisensa jälkeen oli kokenut merkillisen kohtalon: ne olivat pystyssä, mutta kerrosta matalampina kuin ehjinä ollessaan. Vaakatason murtuma oli kutakuinkin rakennusten keskellä, ja lyttyyn painuneen kerroksen jäänteet saattoi hädin tuskin erottaa. Talot olivat mikä mihinkin suuntaan kallellaan, monet viereiseen rakennukseen nojaten.

Samalla matkalla vierailin suomalaisessa lähetystyöntekijäperheessä pienellä Shodoshiman saarella Koben edustalla. Jälkijäristyksiä oli ollut koko kevään. Yhtäkkiä rakennus tuntui hypähtävän ilmaan ja talon nurkalta kuului huumaava pamaus. Isäntäni avasi heti television. Näyttöön ilmestyi kartta, jossa episentrum näkyi lähellä meitä, Awaji-saaren tuntumassa merenpohjassa. Voimakkuus oli 3,5. Samalla ruutuun ilmestyi teksti japaniksi ja englanniksi: Odottakaa tsunami-varoitusta! Hetkun kulutta ilmoitettiin, ettei vaaraa ole. Japani on nyt tarjonnut tsunami-varoitusjärjestelmää Kaakkois-Aasian maille.

Koben koulut oli avattu uskomattoman pian järistyksen jälkeen, 24. helmikuuta, millä oli suuri merkitys henkiselle jälleenrakentamiselle. Vesijohdot oli saatu toimimaan maaliskuun loppuun mennessä. Päivää myöhemmin Japanin VR:n junaliikenne toimi kaupungin läpi, ja 11.4. oli kaasunjakelu aloitettu asumiskelpoisiin rakennuksiin. Jälleenasutus saatiin päätökseen vuosituhannen vaihteeseen mennessä.

Takaisin
=> Yhteiskunta