Takaisin
=> Yhteiskunta

Kriisit on nähtävä historiallisissa yhteyksissään

Kotisivukommentti. 2004.


KV:n numerossa 11/04 (11.3.) Jan Rossi tuntee suurta huolta "Blairin uudesta maailmanjärjestyksestä" ja ehättää kokoamaan rintamaa sen torjumiseksi. Kirjoituksessa hän ottaa myös kantaa Irakin sotaan Afganistania unohtamatta.

Blairin ehdotukset liittyvätkin maailmanlaajaan terrorismin torjuntaan ja siis myös Irakin sotaan ja Afganistaniin. Keskustelussa terrorismista ja Irakin sodasta olen huomannut käytettävän runsaasti tämän hetken mediamuodin mukaisia iskusanoja, joiden kannattaminen on helppoa niiden laajan levinneisyyden ja monissa piireissä niille annetun poliittisen hovikelpoisuuden leiman vuoksi. Tiedonvälitystä varsinkin Irakin sodasta leimaa sensaatiohakuinen ja pinnallisen tuntuinen käpertyminen itse sotaan ja asekysymykseen. Luottamusta ei herätä sekään, että uutisointi väritetään järjestelmällisesti antiamerikkalaisesti niin, että median äänenpainot tuovat etsimättä mieleen Moskovan äänet 1960- ja 1970-luvuilta. Itseltänikin edellyttäisin hieman perusteellisempaa pohdintaa näistä kysymyksistä, mutta yhtäältä lehden palstatila ja toisaalta sananpalvelu ja tutkimustyö eivät anna siihen mahdollisuuksia.

On lähes mahdotonta käydä keskustelua Irakin sodasta sellaisten henkilöiden kanssa, jotka repivät tämän sodan irti sen historiallisesta kontekstista. He tuntuvat ajattelevan, että Irakin sota on jonkinlainen näinä päivinä tasan vuoden täyttänyt ilmiö. Jäävuori on kuitenkin paljon muuta kuin sen näkyvä huippu. Tämän lehden lukijat ymmärtävät varmasti myös kuvan siitä, ettei esim. raamatunselityksessä ole mahdollista repiä jakeita irti niiden omasta tekstiyhteydestä. Jos niin tehdään, voidaan Raamatulla "todistaa" lähes mitä tahansa. Vertaus tietenkin ontuu, mutta paljolti samankaltainen on tilanne silloin, kun Irakin tilanteesta keskusteltaessa

Irakin sota revitään irti sen historiallisista yhteyksistä kun ensinnäkin unohdetaan henkilö nimeltä Saddam, hänen hirmuhallintonsa ja murhakoneistonsa (Ylen toimittaja rohkeni käyttää tätä termiä Maailmannäyttämöllä -ohjelmassa, TV 1, viikolla 13), hänen kemiallisten aseittensa käyttö iranilaisia ja omia kansalaisiaan kurdeja vastaan sekä luonnevikaisten hallitsijoiden historiasta tuttu asenne poliittisia vastustajiaan kohtaan. Uhrit? Mainitun TV-raportin mukaan Irakin joukkohaudoista lasketaan olevan 300000 haudattua. Iranilaiset itse arvioivat näitä poliittisen ja uskonnollisen vainon uhreja olevan joukkohaudoissa yli miljoona. Tämän lisäksi tulevat ne kymmenet tuhannet uhrit, jotka on tapettu yksittäin, usein julmasti julmaan kidutukseen. Kurdeja menehtyi epälukuinen määrä kemiallisten aseiden tappamina. Aseista voisi jatkaa paljonkin, mutta palataan niihin tarpeen mukaan toisella kertaa.

Useinkaan ei huomata näiden uhrien lisäksi niitä kuolemia, joita YK:n pakotteet aiheuttivat. Pakotteet olivat välttämättömiä Saddamin hallitessa, mutta ne niittivät yhteiskunnan heikoimpien, sairaiden, vanhusten, lasten ja invalidien keskuudessa suunnattoman määrän uhreja. On laskettu (Herzensberger), että näiden määrä nousi kymmenen vuoden aikana yhteensä 320000-350000:een eli 2700-2800 henkeen kuukaudessa - siis vuodesta toiseen. Nämä kaikki olivat niitä todella turhia uhreja, joihin Saddam ajoi oman kansansa. Hätkähdyttävää ja äärimmäisen surullista on todeta, että YK:n päätös jäädä sodan ulkopuolella oli ääni tämän suunnattomia uhreja vaatineen pakotekäytännön jatkumisen puolesta.

Saddamin Irak oli todellinen uhka, kuten oli talebaanien ja al-Qaidan yhteistyö Afganistanissa. Saamme olla hyvin kiitollisia, että jotkut ovat rohjenneet tarttua näihin todellisiin uhkatilanteisiin konkreettisesti, vaikkei kaikki olekaan mennyt (eikä koskaan voi mennä) "idealistisen sotakäsityksen" mukaisesti, jossa yksikään siviili ei kuole ja jossa yksikään täsmäase ei erehdy metriäkään kohteestaan. Elämme realismin maailmassa, emme utopiassa.
Juhani Lindgren,
Hämeenlinna

 

Takaisin
=> Yhteiskunta