Takaisin
=> Yhteiskunta

New Yorkin museot sykkivät elämää


Vuoden ensimmäinen arkipäivä 2002 oli jäätävän kylmä ja viimainen. Siitä huolimatta New Yorkin Modernin Taiteen Museon (Museum of Modern Art, MoMa) edustalla värjötteli 100 metrin pituinen jono. Museota laajennetaan voimakkaasti, ja töiden vuoksi yksi mielenkiintoisimmista halleista, ylimmän kerroksen arkkitehtiosasto, on tänä talvena suljettu. Aikaisemmalta käynniltä oli näyttelyn pienoismalleista syöpynyt syvälle tajuntaan yksi, yhdysvaltalaisen maailmankuulun arkkitehdin Frank Lloyd Wrightin Talo veden äärellä. Malli vavahdutti sopusointuisuudellaan. Sellaista viivojen, pintojen, leikkausten ja värien suhdetta ei usein näe. Kysymyksessä on joka tapauksessa yksi viime vuosisadan kauneimmista arkkitehtonisista luomuksista. Rakennuksen katselu herätti vastustamattomasti ajatuksen Jumalan "maailmanrakennuksen" eli luomistyön kaikkialla kohdattavasta tasapainosta ja sopusuhtaisuudesta. Harmonia ei ole jumala kuten New Age ajattelee, mutta Jumalan luomistyössä on nähtävissä syvä, täydellinen harmonia.

Vuoden 2002 alkutalven päänäyttelynä on Alberto Giacomettin veistoksia, noita luun laihoja, etruskien taiteesta muistuttavia metallitöitä, joissa luomisen sopusuhtaisuus oli kuin väkisin väännetty sivuraiteelle. Kenties järkyttävin niistä oli keskeisen paikan saanut Seisova nainen (The Standing Woman), lähes kaksimetrinen syvää elämäntyhjyyttä ja toivottomuutta heijastava naishahmo, kuin kahdesti kuollut. Jos taas Giancomettin työt pystyy oivaltamaan pelkistettyinä ja pelkistävinä viivoina, niissä voi nähdä nerokasta hahmottamista.

Keskuspuiston länsireunalla sijaitseva The American Museum of Natural History eli Luonnonhistorian museo on näyttelyotteeltaan Modernin taiteen museota osittain jopa modernimpi. Päähallin keskuksessa vierailija kohtaa valtaisan planetarion ulkoseinää kiertävän näyttelyn "makrosta mikroon", jossa museovieraalle näytetään havainnollisesti luomakunnan mittasuhteita avaruuden äärimmäisen suurista mikrokosmoksen käsittämättömän pieniin mittoihin. Mittojen jänneväli on n. kymmenen potenssiin 20:sta aina kymmenen potenssiin miinus 16:een. Missä ovatkaan Jumalan luomistyön rajat!

Kuvaus maapallon jatkuvasta kuivumisesta antoi viitteitä siihen, mitkä alueet jäävät ilman juomavettä seuraavaksi. Luomistyön tasapaino on herkkä. Ihmisen sormeilun ei tarvitse olla kovin suuri aiheuttaakseen paljon tuhoa ja ongelmia, joiden korjaamiseen tarvittaisiin enemmän tahtoa kuin poliitikoilta ja kansalaisilta yleensä normaalisti löytyy.

Hätkähdyttävää oli todeta, että yksi osasto luonnonhistoriallisesta (!) museosta on omistettu hindulaiselle uskonsuunnalle. Tähtitiede, fysiikka, ekologia ja itämainen uskonto olivat keskenään - ainakin päältä katsoen - sulassa sovussa! Tosiasia on, ettei monistinen eli kaiken ykseyttä opettava hindulaisuus tunnusta Luojaa eikä ihmisen vastuullisuutta hänen edessään. Näytteillepano heijastaa ajan henkeä. Ensinnäkin kaikki halutaan henkistää ja näin "uskonnollistaa". Toiseksi juuri itämäis-hindulainen maailmankuva on länsimailla muotia. Salaperäinen ja poikkeava kiinnostaa ja vetoaa ihmisen luontaiseen uskonnollisuuteen. Kun Kristus ei länsimailla kelpaa, käännytään tuntemattomampien ja ihmisen kuviteltua hyvyyttä korostavien uskontojen puoleen. Kyseinen näyttelyhalli oli täynnä väkeä lähes eteistä myöten.

Guggenheimin taidemuseossa Keskuspuiston itäreunalla on menossa laaja Brasilia-aiheinen näyttely. Kooltaan pienempi mutta meille kiinnostavampi oli tunnetun amerikkalaisen elämänarjen kuvaajan Norman Rockwellin kansan suuresti rakastamista maalauksista koottu näyttely. Rockewellin elämänläheiset työt ovat löytäneet tiensä lukuisiin museoihin, julkisiin rakennuksiin ja tunnettuihin lehtiin sekä kopioina lukemattomiin koteihin. Amerikkalainen arki alkaa elää näitä maalauksia katsellessa, vaikka työt ovat keskimäärin n. 50 vuotta sitten syntyneitä. Rockwellin tunnetuimpia tauluja ovat "neljää vapautta" kuvaavat maalaukset: sanan ja uskon vapaus sekä vapaus pelosta ja vapaus puutteesta. Taulu "Sananvapaus" kiinnitti katseen. Maalaus kuvaa työläismiestä käyttämässä seisaaltaan puheenvuoroa vapaan kansalaisfoorumin kokouksessa; hänen nyhkyräiset, ruumiillisen työn uurtamat kätensä lepäävät levollisesti tuolin selkänojalla, katse on vakaa, kasvoilla päättäväinen mutta samalla nöyrä ilme. Sanoma on selvä: sananvapaus tulee aina olla kaikilla, arvoon, luokkaan, varallisuuteen tai asemaan katsomatta. Tästä vapaudesta emme voi kristittyinä koskaan luopua. Sama koskee uskon (uskomisen) vapautta. Se on luovuttamaton, mutta kääntöpuolen kuva onkin sitten Yhdysvalloissa monta uutta uskonsuuntaa kuukaudessa tuottava yhteiskunta.

Jokainen museo haastaa kävijänsä pysähtymään Jumalan luomistyön äärelle. Kauneus ja taide eivät ole 'makuasioita', vaan niistä heijastuu parhaimmillaan Jumalan moninaisen ja ainutlaatuisen luomistyön olemus ja muoto sekä luomisjärjestysten todellisuus. Vain sellainen taide on vapaata, joka ei asetu maailmankaikkeuden Luojaa vastaan.

Takaisin
=> Yhteiskunta