Takaisin
=> Yhteiskunta

Pearl Harbor 1941 muokkasi maailmanhistoriaa

Kun Japanin lähetyshistorian suunta muuttui

 

Japanilaisten lentohyökkäys USA:n laivastotukikohtaan Pearl Harboriin Oahun saarella Hawaijilla joulukuun 7. päivän aamuna 60 vuotta sitten yllätti ilmavalvonnan, laivat ja koko kaupungin täysin.

Jälkeenpäin on esitetty arvailuja siitä, miksi valvonta petti. Sotahistorian klassinen juonne painottaa yllätyksellisyyden etulyöntiä hyökkääjälle. Odottamaton hyökkäyskohde, ajankohta ja toteutustapa merkitsevät väistämättä valvonnan heikkouksien paljastumista.

Elektroninen valvonta tutkineen ja laaja-alaisine tiedustelutoimineen teki vasta tuloaan. Inhimillisen virheen mahdollisuus ja vaikutus olivat nykyistä suuremmat ja se toteutui Peal Harborissakin. Käytössä ollut tutka-asema oli nimittäin havainnut lähestyvät lentolaivueet, mutta yhteensattumien ja virhearvion vuoksi niitä pidettiin omina, eikä hälytystä ei annettu.

Miehistötappiot olivat hätkähdyttävät: lähes 2500 kuollutta, yli tuhat haavoittunutta. Yli 1100 merisotilasta jäi sotalaiva Arizonan hylkyyn sen upotessa. Laivasto lamautui parin kymmenen aluksen upottua tai vaurioiduttua vakavasti. Pari sataa amerikkalaisten lentokonetta tuhottiin lentokentälle, jossa ne sabotaasin pelosta oli koottu lähelle toisiaan. Vain muutama kone pääsi ilmaan hyökkäyksen alettua.

Japani oli aloittanut sotilaallisen laajentumisen kaakkoisessa Aasiassa jo noin vuotta aikaisemmin. Puhuttiin Japanin suunnittelemasta "uudesta järjestyksestä" näillä alueilla. Heinäkuussa 1941 presidentti Roosevelt alkoi toteuttaa taloudellisia saartotoimia Japania vastaan.

Japanilaisten isku oli sotilaallisesti voimakas ja strategisesti älykäs. Pari tuntia kestäneen lentohyökkäyksen vielä jatkuessa tehtiin japanilaisten puolella kuitenkin ratkaiseva ja heidän kannaltaan mahdollisesti kohtalokas päätös: suunnitelmissa ollut kolmas hyökkäysaalto päätettiin jättää tekemättä.

Tämä yllättävä muutos sotatoimien johtamisessa on saanut sen verran huomiota osakseen, että se mainitaan myös kahdessa viime vuosina tehdyssä suurelokuvassa "Tora! Tora! Tora!" (1970) ja "Pearl Harbor" (2001). Historian arkistoihin pääseminen jäänee tällä kohdalla vaikeaksi.
Suunniteltu täystuho jäi kuitenkin saavuttamatta, ja Yhdysvaltain uusi Tyynen meren laivasto saatiin kootuksi suhteellisen nopeasti.

Hyökkäys oli paljon enemmän kuin vain "muistutus Japanin voimakkuudesta" kuten joissain elokuva-arvosteluissa on annettu ymmärtää. On vaikea ajatella japanilaisten olleen niin huonoja sodan suunnittelijoita, että he olisivat tyytyneet pelkään ärsyttämiseen. Siihen olisi riittänyt satojen hyökkäävien koneiden sijasta muutama ja pari hyvin suunnattua pienempää iskua. Laivaston komentaja amiraali Yamamoton suuhun onkin pantu sanat "taisimme herättää nukkuvan jättiläisen".

Korallimeren, Midwayn ja Leyten historiallisten meritaisteluiden sekä Japaniin kohdistuneen tiukan saarron jälkeen historia kulki kohti Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeja. Ilman Pearl Harboria historian kulku olisi mitä ilmeisimmin ollut hyvin toisenlainen. Asiaa ei voi ryhtyä arvailemaan muilta osin kuin toteamalla, että Pearl Harborin hyökkäys ja Japanin seuraavana päivänä antama sodanjulistus länsivalloille katkaisivat diplomaattiset neuvottelut pohjattoman kuilun tavoin.

Vuoden 1945 jälkeen alkoi Japanin historiassa uusi ajanjakso kenraali Douglas McArthurin toimiessa Yhdysvaltain miehityshallinnon johtajana. Militarismi ja keisariin persoonaan sidottu valtioshinto väistyivät demokratian ja taloudellisen nousun tieltä.

Myös asenteissa tapahtui merkittäviä muutoksia. Toisaalta McArthurin suorastan käsittämättömän rakentavan hallinto-otteen ansiosta Yhdysvallat sai Japanissa jälleen inhimilliset kasvot. Toisaalta julmiksi koetut japanilaiset pääsivät osoittamaan Amerikan ja muun maailman silmissä sitä inhimillistä kauneutta, osaamista ja pätevyyttä sekä järjestelmällisyyttä, jota heissä on aina ollut.

McArthurin aikaa on arvioinut erittäin osuvasti kuluneen syksyn suomalaisessa lehdistökeskustelussa Rolf af Hällström (Kyrkpressen 20.9.2000). Lähetyshistorian näkökulmasta on vielä lisättävä asia, jonka myönteistä merkitystä tuskin koskaan voidaan tarpeeksi arvostaa: Japani avattiin ja avautui kristilliselle lähetystyölle uudella tavalla ja uuden tilanteen vallitessa. Työn tulokset eivät ole olleet määräisesti yhtä suuria kuin mutamassa muussa Aasian maassa, mutta Japanin suhteellisen pienelläkin kirkolla on laaja vaikutus koko maailmanlähetykseen.

Kuin jälkikirjoituksena on ehdottomasti mainittava Pearl Harborin taisteluun liittyvä kaunis kristillinen henkilöhistoria. Lentohyökkäyksen johtaja, ilmavoimien kenraali Mitsuo Fuchida kääntyi pian sodan jälkeen kristityksi.

Häntä oli puhutellut amerikkalaisen sotavangin todistus siitä, miten tämä oli voittanut pohjattoman vihansa julmia japanilaisia vanginvartijoitaan kohtaan lukiessaan vankilassa Jeesuksen rukousta "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" (Lk. 22:34). Sama jae oli ratkaiseva myös tälle lentäjäkenraalille. Mitsuo Fuchida kävi 1960-luvun alussa Suomessa ja esiintyi tuolloin puhujana useissa kristillisissä kokouksissa.

Takaisin
=> Yhteiskunta