Takaisin
=> Yhteiskunta

Pyöräilija pyörällä päästään

Pakina Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin nimimerkillä. Joulukuussa 2004.


Jos ajan pyörälläni ilman kypärää, osoitan olevani päätön - en näet ole löytänyt itsestäni sitä ruumiinosaa, jonka suojaksi kypärä on tarkoitettu, ja niinpä tietysti jätän kypärän kotiin.

Jos ajan ilman soittokelloa tai en käytä sitä varoittaakseni eteen sattuvia jalankulkijoita ja toisia polkijoita, olen siis kelloton pyöräilijä. Ennen aikaan kalvoton mies oli kelvoton mies, nyt kelloton on kyllä kelvoton, oikeastaan kalloton, kun ajatukseni ja toisista välittäminenkin jäivät kotiin.

Entä sitten pimeällä ajamiseni ilman valoja ja heijastimia? Vastaus on selvä: olen tietysti täysin pimeä.

Päätön, kelloton, kalloton sekä täysin pimeä. Näillä resepteillä pyöräilijä kyllä pääsee pyörällä päästään. En suosittele itselleni enkä muille. Jos kaiken lisäksi ajan talvella ilman talvirenkaita, osoitan olevani vielä entisestäkin hieman seonnut, kun en erota talvea kesästä enkä polkupyörää kelkasta. Kun olen näin liukuvalla pohjalla, en pääse mäkeä ylös, kaarteessa olen kyljelläni ja alamäessä pyörästäni tulee vapaasti liukuva käsite, ja putoan kelkasta - tai siis pyörältäni.

"Pyörällä päästään, jos pääkin pääsee mukaan"
(JL)

Takaisin
=> Yhteiskunta