Takaisin
=> Yhteiskunta

"Sano, että rakastat minua."

Esittely kirjasta Davis, Barbara J:
Sano, että rakastat minua.
Alkuteos: In The Way. A Novel of Love and Loss. Suomentanut Pekka Nieminen. SLEY-kirjat. 1998. 311 s. Lähetetty Perustaan.


Romaanin muotoon puettu tosikertomus vuosisadan alun amerikansuomalaisesta perheestä vie lukijansa lattianraon tasoon ihmiselämän iloa ja ahdistusta seuraamaan. Kirjan juoni ja koskettaa läheltä varsin ajankohtaista aihetta köyhyyden, syrjäytymisen ja juurettomuuden levitessä maailmassa.

Perheen yksinkertainen vilpitön kristillinen usko ja sen harjoittaminen rukouksessa ja katekismuksen äärellä muodostaa kiinnekohdan kodin asukkaille monien nousevien myrskyjen keskellä. Kirjoittaja - päähenkilön ystävä ja kasvatustieteitten tohtori - näyttää kertovan "aivan kaiken" - mitään ei jätetä sanomatta, ja näin lukijaa kuljetetaan läpi itkujen, rakkaudettomuuden, julmuuden, psyykkisen ja ruumiillisen kärsimyksen.

Kuvaus äitipuolen ja nuoren tytön suhteesta on suorastaan klassinen ankaruuden ja vihanpurkausten sarja ja realistisuudessaan vaikuttava. Pakotien on avauduttava jostain, ja niitä löytyy useampiakin. Perhe ja ystävät kokevat kuitenkin köyhyyden, uupumuksen ja sairauksien sekä onnettomuuksien kovuutta. Kahden nuoren herkkä, heräävä rakkaus tuo kertomukseen uutta toivoa. Pääteemaksi hahmottuu kysymys rakkaudesta perheenjäsenten välillä karun arjen keskellä. Kaipaus ja tarve tulla rakastetuksi piirtyvät esiin väkevin vedoin.

Ihmemaa Amerikka tarjosi perheelle paljon mahdollisuuksia ja elävän ja hoitavan seurakuntayhteyden, mutta edellytti samalla ahkeruutta, työtarmoa ja määrätietoisuutta, rohkeutta etsiä leipäänsä uusista lähteistä. Kirjan kääntäjä on onnistunut poikkeuksellisen hyvin, ja teksti on helppolukuista ja sujuvaa samalla sekä vanhaa kielenkäyttöä mukailevaa että nykysuomea vapaasti käyttävää.

Takaisin
=> Yhteiskunta