Takaisin
=> Yhteiskunta

Sasi-keskustelu jatkuu

[Jatkokeskustelu Irakin sodan perusteluista ja laajempia näköalaoja.] Hämeen sanomat joulukuu 2004.


Kirjoitukseeni Sasi, Halonen ja Irak-tutkimus (4.12) on tullut palautetta Esko Mäkelältä (8.12). Kriittinen palaute on kaikessa tarkemmassa selvitystyössä tervetullutta, koska se saattaa avata uusia näkökulmia ja paljastaa kritiikin kohteena olevan kirjoituksen heikkouksia. Tällaisen heti löysinkin omastani, johon oli jäänyt selvä puute. Mainitsin Sasin käsitteellistä tarkkuutta, mutten hänen erittelynsä sisältöä. On kysymys erosta, joka vallitsee yhtäältä sen välillä, että jokin toiminto ei saa YK:lta mandaattia ja toisaalta sen, että ko. toiminto olisi "laiton". Ilman mandaattia toimiminen ei suinkaan tarkoita "laittomuutta", mihin eroon Sasi siis puuttui ja minkä eron hän katsoo maamme hallituksen aikanaan myös tehneen.

Oli myös hyvä, että vastineessa tuli jälleen esiin joitain Irak-keskustelun toistoja, vaikka olenkin niistä eri mieltä. Irakin sodan aloittaminen ja Neuvostoliiton Suomeen kohdistuneen hyökkäyksen rinnastaminen ei ole mitenkään mahdollista. Historian vertailua ei voi perustaa pelkästään rakenteellisiin ja muodollisiin osioihin (esim. itsenäiset valtiot), vaan koko tilanne ja tapahtumakonteksti eli tapahtumien tarkoitus, merkitys ja sisältö, ovat ratkaisevia. Suomi oli rauhassa elävä demokratia ilman minkäänlaisia lähimenneisyyden tai lähitulevaisuuden uhkia mihinkään suuntaan. Suomessa ei ollut vuosikausia jatkunutta kansanmurhaa. Omia kansalaisia ei ollut tapettu sadoin tuhansin eikä sodan syttymisen hetkellä maassamme kuollut keskimäärin 2800 ihmistä kuukaudessa maan oman hirmuvaltiaan tappokoneiston toimesta ja YK:n pakotteiden seurannaisvaikutuksista. Meillä ei ollut käytetty myrkkykaasuja, emme olleet hyökänneet lähinaapurimme kimppuun eikä meillä ollut kansainvälistä ydinohjelmapetokseen verrattavaa tapahtumaa, jonka Kansainvälinen Atomienergiakomissio onneksi huomasi Irakissa pari vuotta Persianlahden sodan ensimmäisen vaiheen jälkeen. Suomi ei ollut millään tavalla kansainvälisen mielipiteen tuomitsema, vaan maamme tilanne tunnustettiin kansojen perheessä täysin normaaliksi. Maassamme vallitsi rauha, jollaisesta Irakin kansa ei voinut unelmoidakaan.

Vastineessa esiintynyt termi "hyökkäyssota" on toki vieläkin käypä, mutta sanan sisältö on vuosikymmenien aikana muuttunut voimakkaasti. Nykytilanteessa ei valtakuntien rajoilla ole enää samaa sotilaallista ja/ tai turvallisuusmerkitystä kuin aikaisemmin, mikä on ilmeistä jokaiselle maailmanlaajojen terroristiverkostojen toimia seuraavalle. Terrorihyökkäyksiä suorittavat pääasiassa al-Qaidan ja heidän kaltaisensa joustavat solu- ja yksilöverkostot kansainvälisine koulutus- ja tukikeskuksineen, kuten viime vuosien tapahtumat maailmalla osoittavat. Heitä eivät maiden rajat pysäytä.

Lopuksi totean, että varmaan lähestymme kysymystä "moraalisesta selkärangasta" hieman eri näkökulmasta. Mitään erikoista moraalista rohkeutta ei mielestäni vaadita sellaisen iskulauseen toistamiseen, mitä laajat ihmisjoukot jo toistavat. Enemmän rohkeutta vaatii valtavirroista poikkeava ja niitä tarkentava ajattelu, millaiseksi tulkitsen Sasin avauksen. Kysymys YK:n toiminnan nopean muutoksen syistä 2003 on vielä auki. Juhani Lindgren, Hämeenlinna

Takaisin
=> Yhteiskunta