Takaisin
=> Yhteiskunta

Ennen ja jälkeen taistelun melskeen

Lähetetty Hämeen Sanomat -lehteen 1.5.2003

 

Tällä palstalla kirjoitettiin ihmiselämän kertakaikkisuudesta ja ainutlaatuisesta arvosta (26.4, Outi Koukila). Teksti kuulosti jopa hyvin raamatulliselta. Jokaisella on todellakin vain yksi ainoa elämä. Kirjoitus nosti kuitenkin esiin erään ajatuksen: Olisi ollut hyvä saada välitetyksi tämä arvokas totuus Saddam Husseinille, esim. siinä vaiheessa, kun hän
tappoi myrkkykaasulla tuhansia omia kansalaisiaan. Tai silloin, kun hän tapatti, vangitutti ja antoi kiduttaa kuoliaiksi tuhansia tai kymmeniä tuhansia kansalaisiaan. Tai Slobodan Milosevicille, kun hän määräsi joukkokuolemia Balkanilla. Tai Hamasin ja Arafatin (yhä) salliessa satojen ja taas satojen israelilaisten surmaamisen itsemurhaiskujen seurauksena. Kirjoituksessa mainittua sanomaa tarvitaan yhä kipeästi siellä, missä ihmishenki ei todellakaan ole minkään arvoinen, kuten mainitsemissani esimerkeissä.

Puhe siitä, että hyväksyttävän sodan ainoa "paikka" olisi oman maan rajoilla, on nykyaikana hieman vanhentunutta. Tämä ajattelu sulkisi lähes kokonaan pois terrorismin vastaisen laajamittaisen toiminnan, joka on tämän päivän maailmassa välttämätöntä. Taistelulinja ei kulje maan rajoilla, vaan periaatteessa kaikkialla. Sotaan lähtevän ainoana tarkoituksena ei myöskään ole tappaminen. Jos olisi, ei esim. otettaisi sotavankeja, vaan kaikki tapettaisiin heti. Pelkän tappamismielen vallitessa ei myöskään vällitettäisi mitään sota-alueiden infrastruktuureista, sähköstä, vedestä
ja ravinnosta. Kaikki "pantaisiin matalaksi", eikä vältettäisi siviiliuhrien syntymistä eikä pyrittäisi millään tavalla helpottamaan sodan jaloissa apua tarvitsevien ihmisten tilannetta. (Erittäin vaikea ongelma on kuitenkin se, että sotilaat tai terroristit naamioituvat siviileiksi ja piiloutuvat siviilien joukkoon, josta on helppo esim. tulittaa ihmiskilpien suojassa.) Jos terrorisminvastaisessa sodassa olisi ainoana tarkoituksena tappaminen (mitä sodassa aina, hirveätä kylläkin, tapahtuu), ei terroristeja saatettaisi oikeuden eteen, vaan heidät tapettaisiin heti kiinni saataessa. Tarkoituksena tässä taistelussa on terroristiverkostojen kasvumaaperän kuihduttaminen, niiden sotilaallisen,
koulutuksellisen, taloudellisen ja poliittisen tuen poikki leikkaaminen. Miksi? Juuri siksi, että jokainen ihmiselämä on niin sanomattoman kallis ja ainutlaatuinen. Taistelun tarve ja melske ei valitettavasti ole vielä maailmassa loppunut. Mutta myös terroristilla ja hirmuvaltiaalla on mahdollisuus ymmärtää sanoma elämän ainutlaatuisuudesta sekä Jeesuksen rististä ja anteeksiantamuksesta, jos ja kun hän sen kuulee.

Takaisin
=> Yhteiskunta