Takaisin
=> Yhteiskunta

Kiitos terroripääkirjoituksesta

Julkaistu Hämeen sanomissa marraskuun lopulla 2005

 

Hämeen sanomien pääkirjoitus 11.11. ansaitsee suurkiitoksen huomion kiinnittämisestä terrorismiin ja sen vaarallisuuteen. Kirjoituksessa oli samaa kansainvälispoliittista realismia kuin siinä suorastaan erinomaisessa pääkirjoituksessa, joka julkaistiin maaliskuussa 2004 Madridin pommi-iskujen jälkeen. Sanoma oli tuolloin, ettemme voi antaa terroristien uhkausten ohjata maittemme politiikkaa.

Vaikka Irak rauhoittuu hiljalleen, terrorismi ei lopu, kuten pääkirjoitus totesi. Siitä pitävät huolen islamistiset äärijärjestöt eri maissa. Pääkirjoituksen anti oli myös sen (itsestään selvän) totuuden esille tuominen, että al-Qaida on verkostoitunut. Tätä välttämätöntä kytkentää verkottumisen ja terrorismin välillä en ole nähnyt toistaiseksi mainittavan tosiasiana missään muualla kuin tässä pääkirjoituksessa (lukemiseni on toki hyvin rajoitettua).

Kun media on kovasti tukenut sitä väitettä, ettei al-Qaidalla olisi ollut mitään yhteyttä Irakiin vielä viisi vuotta sitten, on hyvä alkaa hiljalleen nostaa näkyviin ja terrorismin luonteen ja verkottumisen yhteenkuuluvuus. Terrorismi on ”vanha” ilmiö eikä verkottumiselle ollut mitään estettä 1990-luvulla. Terrorismin toiminnallinen voima on yhtäältä sen ideologiassa ja toisaalta juuri verkottumisessa.

Suurin tuntemamme terroristihyökkäys suuntautui New Yorkiin (lue: Yhdysvaltoja vastaan) jo ennen kuin Irakin sotaa oli. Hyökkäys ei edes ollut ensimmäinen, sillä World Trade Center oli yritetty räjäyttää terroristien toimesta jo useita vuosia aikaisemmin. Tässä mielessä terminologiaa voi ja tulee laajentaa: maailmassa ei ole kysymys vain ”Irakin terrorista”, vaan laajemmasta ilmiöstä, joka oli alkanut jo paljon ennen Irakin sotaa. Tämä kuten rajatumpi Irakin terrori, johon pääkirjoitus viittaa, nousee ideologisesti sen islamistisesta olemuksesta, ja sen toteuttajilla on asiassa oleellinen vastuu. Kaiken terrorismin leviäminen on äärimmäisen vaarallista, kuten kirjoituksessa todettiin.

”Irakin terrorismi” olisi voitu rajoittaa murto-osaansa, mikäli YK olisi yksituumaisesti asettunut Saddamin hirmuhallintoa vastaan niillä keinoilla, joita sillä oli käytettävissään (oman peruskirjansa realistinen tulkinta eli sen sisäluku, siihen ulottuva lainsäädäntövalta, jota ei tietoisesti haluttu käyttää ja aseellinen uhka.) YK olisi voinut niin halutessaan estää Irakin sodan, mikäli se olisi yhtenäisenä rintamana päättäväisesti estänyt maan kansanmurhan ja suorittanut asetarkastukset viivyttelemättä tähän yhteiseen painostukseen liittyen. Tähän YK:lla olisi ollut mahdollisuus ja peruskirjansa asettama velvoite. Vastuu on, pääkirjoituksen mukaan, ehdottomasti myös länsimailla, mutta ei varsinaisesti kuitenkaan Yhdysvalloilla, vaan YK:lla. Irakin kokonaistilanteen ”luoja” ei ollut kukaan muu kuin Saddam itse.

Muuten niin tärkeässä pääkirjoituksessa esiintyvä öljykummitus saisi sen sijaan jo jäädä sivuun. Näen asian näin: Kukaan ei lähde tässä tilanteessa hankkimaan itselleen öljyä sodalla (lue: miljardikertaiseen hintaan) markkinahintaan verrattuna. Nämä tavalliset markkinat ovat olleet USA:lle avoimet ja hyvin turvatut koko ajan kuten edelleenkin. USA pyytämällä pyysi YK:ta Irakiin, mikä ei sille sopinut, pääosin eräiden jäsenmaiden rahakkaista öljymarkkinoista johtuen. 18-19.11. tapahtumat Irakissa antavat uutta ajankohtaisuutta 11.11. pääkirjoitukselle. Juhani Lindgren, Hämeenlinna

Takaisin
=> Yhteiskunta