Takaisin
=> Yhteiskunta

Tosiasiat hukassa

 

Keijo Korhosen 5.12.2002 tässä lehdessä julkaistu vieraskynäkirjoitus sisälsi käsittämätöntä logiikkaa. Korhonen ei myöskään näytä olevan lainkaan selvillä Afganistanin viime vuosien tilanteesta. Kaksi asiaa on jäänyt täysin pimentoon. Ensimmäinen on se, että talibanien hallinto todellakin oli hirmuvaltaa sanan pahimmassa mielessä. Kukaan asioita vähänkin tunteva ei ole voinut asettaa kyseenalaiseksi lukemattomien kansalaisten todistuksia yleisesti tietoon tulleista asioista: vastustajien (lähinnä hasaroiden) joukkotapot, poliittisten ja uskonnollisten (!) vastustajien ja toisinajattelijoiden mielivaltaiset teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, naisten ja tyttöjen opiskelun ja koulunkäynnin estäminen islamiin vedoten, naisten estäminen toimimasta vapaasti opettajina ja lääkäreinä, terveydenhoidon romahduttaminen ja naisten häikäilemätön polkeminen, vain joitain mainitakseni. Talibanien itsensä lisäksi kukaan ei ole ollut pahoillaan heidän valtakautensa loppumisesta vaan kiitollisia. Kaikki asiat Afganistanissa eivät ole lähimainkaan vielä kohdallaan, mutta uusi kehitysvaiheen alku on saatu, alku, joka talibanien valtakauden jatkuessa olisi ollut mahdoton.

Toinen tosiasia on kiistämätön yhteys talibanien ja al-Qaidan terroristiverkoston kesken. Afganistan ei tosin ollut ainoa, mutta kaikesta päättäen ratkaisevan keskeinen terroristien tuki- ja koulutuspaikka. Tämä toiminta on aivan oleellisesti kutistunut talebanien kukistumisen jälkeen.

Tosiasioiden unohtamisen tai kieltämisen lisäksi Korhosen kirjoituksen suuri kummallisuus on Yhdysvaltain (ja muiden taisteluun osallistuneiden) motiivien kiistäminen vetoamalla siihen, ettei edes siellä uskottu terrorismin täydellisesti häviävän käymällä sitä vastaan sotaa. Tällaista lukiessa on pakko kysyä kirjoittajan ajatuksen juoksua hämmästellen ainakin nämä kysymykset: Emme kai lopeta rikollisuutta vastaan taistelemista siksi, ettei rikollisuus koskaan täysin häviä? Emme kai lopeta sairauksia vastaan taistelemista siksi, etteivät sairaudet koskaan täydellisesti häviä ja että uusia sairauksia ilmaantuu jatkuvasti? Emme kai lopeta maailmassa vaikuttavia tuhovoimia vastaan taistelemista siksi, etteivät ne koskaan häviä? Emme kai lopeta köyhyyttä vastaan taistelemista siksi, ettei köyhyys koskaan häviä täysin? Emme kai myöskään voi lopettaa terrorismin vastaista taistelua siksi, ettei terrorismi koskaan täysin häviä?

Korhonen tuntuu elävän omassa, todellisuudelle hyvin vieraassa norsunluutornissaan. On vaikea uskoa, että hän itsekään todella ottaisi edellä mainitun ajatuksensa todesta. Saddamissa meillä on uusi hitler. Olisi suunnattoman onnellista, jos hänen hirmuvaltansa omia kansalaisiaan ja hänen vihan lietsontansa ja vallanhuumansa muuttuisivat. Näin ei kuitenkaan tule käymään. Hänen syvästi psykopaattinen, luonnevammainen persoonansa on psykiatriassa valitettavan tuttu. Jo terve itsesuojeluvaisto panee ihmisyydestä vastuuta tuntevat ajattelevat ihmiset kautta maailman kysymään, miten hänen politiikkansa ja asevarastojensa muodostamaa uhkaa voidaan järkevimmin torjua. Täysin ongelmattomia vastauksia tuskin löytyy. Ennen kuin mitään todellisia ratkaisuja saadaan aikaan, uhka on ehkä vain kasvanut.

Takaisin
=> Yhteiskunta