Takaisin
=> Yhteiskunta

USA, demokratia ja Irak

 

Mikko Lund (17.2) kaipaa kovasti "demokratian voittoa" Yhdysvalloissa ja uskoo, että presidentinvaihdos Bushista Kerryyn auttaisi. Kirjoitus on sikäli hieman jälkijunassa, että demokratia-astetta on USA:ssa enää vaikea nostaa, sillä jo nykyisellään se on lähes ääriarvoissaan monessa asiassa. Tästä Lundin oma kirjoitus antaa oivan kuvan. Missäpä muualla olisi mahdollista järjestää mediashowksi asti yltävä "vastapuolueen" presidentinvaalikampanja niin korkealla profiililla kuin nyt on Yhdysvalloissa menossa? Vain ani harvassa maassa, jos missään, vallitsee se uskomaton vapaus, että kuka tahansa saa sanoa kenestä tahansa poliitikosta mitä tahansa, kuten kirjoittaja mainitsee Sorosinkin tehneen. Totta tai valhetta - sanoa saa, eikä seuraamuksia tarvitse pelätä. Antisemitistiset lausunnot ymmärretään kyllä tuomita jyrkästi. Missäpä muualla saa vaalirahoitus olla niin runsasta ja läpinäkyvää, kuin kirjoittaja osoittaa sen USA:ssa olevan? Kun miljonääri Venäjällä tukee oppositiota vaalissa, hän saattaa löytää itsensä vankilasta, kuten Hodorkovskille kävi. Rahanpuute ei näytä demokraattienkaan kampanjaa rasittavan. 10 tai 20 miljoonaa dollaria tuntuu jo pieneltä määrältä. Mitä jos hieman varattomampi mies kuin Kerry voittaisi esivaaleissa, esim. John Edwards? Toivoisin hänelle paljon menestystä siksikin, että hänessä on eräs hyvin harvinainen piirre: hän ei sano pahaa sanaa yhdestäkään kilpakumppaneistaan, Kerry taas läimäyttelee estoitta.

On hieman hämmästyttävää, ettei demokratian edellytysten luominen Irakissa näytä kirjoittajaa kiinnostavan. Irakista hän kuitenkin aloittaa ja sotatoimiin viittaamalla yrittää ryvettää Bushia. Kun Irak-keskustelussa "unohdetaan" sodan varsinainen aihe, Saddamin tyrannia ja terrorismin rauhanuhka, voi tuloksena olla mitä tahansa. Yli 20 vuotta jatkunut hirmuvalta ei sallinut demokratian alkeitakaan eikä vapaita vaaleja Irakiin. Vähäinenkin kannanotto Saddamia vastaan toi joko vankilan, kidutuksen tai hengenmenon tai näitä kaikkia. Tulossa olevien vapaiden vaalien pitäisi hätkähdyttää ihmiset hereille näkemään se, mihin kuluneena vuonna on Irakissa pyritty.

Lund puhuu myös sodan tuhoista. Entä Saddamin aiheuttamat Irakin sisäisen sotatilan tuhot? YK:n pakotteiden (olivat tarpeen Saddamin ollessa vallassa) seurauksena menehtyi yli 10 vuoden aikana n. 2700-2800 irakilaista kuukaudessa, vanhuksia, sairaita ja lapsia ja muita yhteiskunnan kaikkein heikoimpia, yhteensä n. 320000 - 350000 ihmistä. Viattomien uhrien lukua nostavat tästä vielä runsaasti ne poliittiset vastustajat, jotka Saddamin koneisto jyräsi hengiltä, kaasulla tapetuista oman maan kansalaisista ja iranilaista puhumattakaan.

Lund näyttää omaksuneen sen myytin ja "logiikan", jonka mukaan "aseita ei ole ollutkaan, koska niitä ei ole löydetty". Tällä ajattelulla voidaan olettaa ja "todistaa" aivan mitä tahansa. Ainoat tosiasiamme ovat kuitenkin ne, että Saddam oli käyttänyt joukkotuhoaseita ja ettei ensimmäistäkään todistetta niiden hävittämisestä ole. Sariinikaasua käyttäneet uskonlahkon terroristit osoittivat Tokiossa 1994, että kymmeniä tuhansia ihmisiä tappava myrkkykaasuerä kulkee täysin huomaamatta pienessä kantolaukussa minne tahansa, kaikkien tarkastusten ohi ja vaikka maiden rajojen yli. Aikaa niiden käyttöön otossa vie kenties jonkin verran sen varmistaminen, ja ettei iskun tekijä itse vahingoitu, mutta itsemurhaiskujen aikana tämäkään huoli ei terroristeja suuremmin rasita - ajatuksenakin jo kauhea, mutta terrorismissa todellisuutta.

Takaisin
=> Yhteiskunta