Takaisin
=> Yhteiskunta

YK yskii pahasti

Lähetetty Hämeen Sanomiin 07/05.

 

YK yskii pahasti
YK tarvitsee uudistusta

YK tarvitsee selkeitä ja perusteellisia muutoksia ainakin turvallisuusneuvoston kokoonpanoon ja tehtäviin. Nämä ja muutamia muita uudistuksia on jo esitetty syyskuun yleiskokousta ajatellen.

Kofi Annanin ehdotus YK:n uudistamiseksi on kuitenkin tutkijan näkökulmasta osittain varsin arvoituksellinen. Miksi vaaditaan, että tärkeä uudistuspaketti pitäisi hyväksyä sellaisenaan?

Historian ja kokemuksen valossa löytyy toki useita syitä tällaisen vaatimuksen esittämiseen. Jos asiassa on saavutettu jäsenvaltioiden kesken yksimielisyys, vaatimus on ymmärrettävä. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Toinen syy voisi olla, että asian esittäjä on tai kuvittelee olevansa jonkinasteinen diktaattori tai haluaa ehdottoman luottamuslauseen. Tätä asiaa on vaikea kommentoida.

Kolmas syy vaatimukseen voi olla heikon johtajan tai johdon alkava paniikki kasvavien uudistusvaatimusten ja kritiikin alla. Tähän liittyy neljäs, Kofi Annanin itsensä mainitsema syy: ehdotus on niin kiinteä kokonaisuus, ettei sen ainoatakaan kohtaa saa muuttaa.

Tällaiset "ehdottomat kokonaisuudet" ovat käytännössä mahdottomia politiikan ja kansainvälisten suhteiden kentässä. Jos tällä perusteella vaaditaan kaikki tai ei mitään -ratkaisua, avoin keskustelu katkeaa yleiskokouksessa alkuunsa.

YK:n tilanne ja saamattomuus ovat jo käyneet joillekin maille kiusalliseksi. Monet valtiot eivät missään tapauksessa hyväksy ehdotusta sellaisenaan. Suomi puolestaan ratkaissee asian tekemällä siitä läpihuutojutun ja kiittelemällä hyvää ehdotusta. Näin päästään vuosi eteenpäin, mutta ongelmien todelliset syyt eivät tule esiin.

YK:n kriisin luonne
Julkistettu uudistus näyttää nousevan organisatoris-poliittisista lähtökohdista. Toinen ratkaisu olisi selkeästi painottaa ihmisarvoa ja -oikeuksia, globalismin ongelmaa ja kansanmurhien kohteena olevien ihmisryhmien suojelemista YK:n ylipolitisoimisen ja vanhentuneen oikeustieteilyn vastapainona.

Organisatorisen uudistuksen lähtökohtien ei tietenkään tarvitse olla itsessään ongelmallisia. Tällöin on kuitenkin avoimesti tunnustettava, ettei YK:n kriisi ole pohjimmiltaan organisatorinen, vaan moraalinen, ihmiseen sekä oikeaan ja väärään liittyvä.

Tästä kuitenkin järjestelmällisesti vaietaan ikään kuin YK:n jäsenmaiden ja niiden ihmisten elämällä ei (enää) olisi lainkaan moraalista ulottuvuutta. Mainitusta kahdesta lähtökohdasta tulee helposti vastakohtia, vaikkei niin tarvitsisi olla.

Moraalin mureneminen
Selvät merkit uudesta moraalisesta asennoitumisesta tulivat esiin keskusteluissa Irakin sodasta. Sodan voimakkain vastustus tuli Ranskan, Saksan ja Venäjän taholta Ranskan toimiessa taloudellisten etujensa vuoksi eräänlaisena äänitorvena. Kiinan kielteinen kanta tiedettiin, ja lopulta USA veti pois äänestysesityksensä. YK oli peruskirjansa mukaisesti tukenut kansanmurhan uhrina olevaa Irakia pitkään, mutta lopetti sen nyt.

Saddamin Irakin tarjoamat edut osalle jäsenmaista voittivat ihmisyyden vaatimukset kärsimyksen lieventämisestä, ja sota torjuttiin. YK:n sisällä tiedettiin kyllä tarkkaan Saddamin verinen hallinto ja sen jo tuohon mennessä vaatimat sadat tuhannet uhrit. Diktatuuri sai YK:n puolesta kuitenkin rauhassa jatkua.

YK ei ole tähän päivään mennessä reagoinut myönteisesti siihen, että Saddamin ajan kuukausittain menehtyneiden määrä on nyt laskenut noin kymmenesosaansa (Iraq Body Count). YK:n mukanaolo olisi entisestään vähentänyt uhreja.

USA ei painottanut Saddamin hirmuvallan uhreja sodan perusteluissa kuten aikaisemmin. Syy tähän oli selvä. USA:lla oli vielä luottamus YK:n moraaliseen kypsyyteen ja ihmisoikeuspolitiikkaan. USA piti itsestään selvänä, että Saddamin diktatuurin kauheudet olisi yleisesti ymmärretty YK:ssa ja että sen mukaisesti olisi myös toimittu ja Irakin kansaa autettu. Tämä luottamus osoittautui katteettomaksi. Vaikka joukkotuhoaseisiin keskittyminen viime vaiheessa oli luonnollista - esim. myrkkykaasujen hävittämisestä ei ollut mitään todisteita - Saddamin diktatuuri jäi tuossa vaiheessa sivummalle.

Uusia kriisejä
YK:n "Ruokaa öljynmyyntituloilla" (Food for Oil) -ohjelmassa on havaittu suunnattomia väärinkäytöksiä. Verrattuna YK:n vetäytymiseen koko Irakia koskevasta vastuustaan tämä on kuitenkin pienempi skandaali. Food for oil -prosessin taustatekijät voivat silti ikävimmässä tapauksessa osoittautua jopa yhdeksi syyksi sodan vastustamiseen.

YK:n saamattomuus Darfurin ongelman suhteen Sudanissa on hätkähdyttävä. Presidentti Ahtisaari totesi siitä vuoden alkupuolella naulan kantaan: YK:lla ei ole toimintakykyä kansanmurhien lopettamiseksi.

YK on luonnollisesti tietoinen Sudanin ja Kiinan välisistä jättimäisistä öljykaupoista ja on senkin vuoksi haluton soveltamaan kansanmurhan käsitettä Darfuriin.

Jos Darfurin tilanne olisi tunnustettu kansanmurhaksi, YK:n olisi omien perusasiakirjojensa mukaan ollut toimittava jo kauan sitten. Vaikka hyviäkin uutisia on Sudanista kuulunut, osa Irakiin kohdistuneesta hylkäämisestä on jo päässyt toistumaan. Elämää tuhotaan päivittäin.

Uudistusta tarvitaan. Kipeästi.

Juhani Lindgren
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen
tutkija ja tietokirjoittaja

Takaisin
=> Yhteiskunta